Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella katse merkityt tekstit.

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Unelmien ja tuntojen seuraaminen

  Unelmien ja tuntojen seuraaminen Luominen ja sen voima on annettu jokaiselle; jotkut hyödyntävät sitä, jotkut jäävät odottamaan. Tekninen taito ja osaaminen sekä omien mielikuvien saattaminen kankaalle on isojen ponnistusten takana. Aina ei ole selvää, että haluttua lopputulosta ei osaamisesta ja luomisvimmasta huolimatta saa aina aikaiseksi. Kehitettävää on valtavasti, opittavaa paljon, nälkä on kova. Harjoitus ja sinnikkyys palkitsevat. Muusikko istuu pianon ääreen ja alkaa hakea eri sointujen tai näppäilyjen avulla melodiaa, joka on kenties soinut päässä tai siitä on ollut vain orastava vihje tai soittaja tarttuu kitaraan ja eri sointuja kokeilemalla pääsee alkuun - luominen on alkanut.  Mielestäni maalaamisessa on lähes samankaltainen prosessi kuin säveltämisessä ja laulujen tekemisessä tietämättä tarkalleen musiikintekijöiden inspiraatio-prosesseista yhtään mitään.  Meillä jokaisella on oma salainen huoneensa, josta ammennamme luovuuden alkuja; on se sitten kir...

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän h...

Matkani taiteen parissa

Minä joskus vuonna 1958 Vaasassa (piirsin tämän kuvasta) Mystiikka, jännitys, satumainen draama, herkkyys… näistä aineksista rakentuu tämän taiteilijan huikeat teokset. Hänen tyyli on mutkaton ja minimalistinen. Maalauksia hallitsee niin herkkä abstrakti sisältö, että tekee mieli verrata sitä ilmakehän rakenteisiin. Minimaaliset yksityiskohdat antavat tilaa selittämättömyydelle, jossa tunne ja tunnelma on uniikki ja tämän taiteilijan luovuuden ”leima”. Hänen tuotannossa painotus korostuu voimakkaaseen kontrastiin esimerkiksi kuten pieni ihminen suuressa kaikkeudessa… Ylläolevan esittelyn ja kuvauksen taiteestani kirjoitti Helsingin Taideyhdistyksen  Marianne Matikka.  -    Kiitos Marianne, kiitos Helsingin Taideyhdistys Juttu on julkaistu jo aiemmin Helsingin Taideyhdityksen sivuilla lokakuussa 2022.  Tähän blogiinjuttuun olen lisännyt teosten nimen, koon ja mitä niille kuuluu nyt.  There is always happening some good things in life  - 60x80 cm Tämä ...

Tunnelma rajalla - Idän pikajunassako?

Ostaessani keväällä Berliinistä kirjaa - The Spirit of the Border - en silloin vielä tiennyt mihin se johtaa. Ajatuksena oli kyllä hyödyntää kirjan sivuja taiteessa, mutta miten, missä ja minkä teoksen yhteydessä.  Syyskuun 2022 näyttely lähestyi uhkaavasti ja teosten määrää oli kasvatettava, jotta valinnan mahdollisuuksia olisi riittävästi, eli mitkä ns. selviäisivät jatkoon ja näyttelyyn. Kaivaessani kuva-arkistoja, löysin naisesta kuvan, joka mystisesti katsoo alaviistoon - kuva sai aikaan tarvittavan reaktion. Selasin Berliinistä ostamaani kirjaa ja löysin mielestäni teokseen/tarinaan sopivat sivut ja sain ajatuksen kokonaisuudesta, inspiraatio syttyi. Hahmottelin naisen ja kiinnitin kirjansivut maalilla kankaalle, ajatuksissa jo samalla naisen ylle tulevan asun värin. Jollain tapaa ajatukseni pyörivät Agatha Christien kirjan pohjalta tehdyn elokuvan 'Idän pikajuna' ympärillä. Ne tunnelmat olivat syöpyneet mieleeni. Elokuvan olen nähnyt monet kerrat, myös uusimman version....

Chaplin sykkii sydämessäni edelleen

Otteita Peter von Baghin kirjoittamasta kirjasta - Elokuvan historia "Charles Chaplin lienee vuosisatamme tunnetuin ihminen. Hänestä on kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään elokuvantekijästä. Näistäkin syistä hän on elokuvan historian tunnetuin suuri tuntematon." "Charles Chaplinin omaelämänkerrasta olemme voineet lukea sykähdyttäviä rivejä Lontoossa vietetystä lapsuudesta, jonka puitteet tuovat mieleen Dickensin romaanit. Köyhyyden ja osaamattomuuden kokemus tuntuu kaikissa Chaplinin töissä." "Katujen ja orpokotien kasvatti nousi parrasvaloihin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana ja liittyi nuorena Fred Karnon varieteeryhmään, jonka mukana siirtyi Yhdysvaltoihin vuonna 1910." Chaplin on kiehtonut minua aivan pienestä pojasta lähtien, eikä varmaan yhtäkään hänen elokuvaansa ole minulta jäänyt näkemättä. Elokuvien kulkurihahmossa oli jotain todella koskettavaa ja viehättävää pienen pojan mielessä; ja on vieläkin. Väärin ymmärrettynä ja kohdeltuna niin tosi el...

Kiitollisena isäni jalanjäljillä

  Heikki Tikanoja 😍 28.12.1919 -  21.12.2012 Usein nuorempana mietin mistä innostukseni ja kiinnostukseni tulivat piirtämiseen ja maalaamiseen sekä näyttelemiseen. Varmasti osa on saatu geeneissä. Näytteleminen osaltani jäi hyvin hyvin vähäiseksi, enimmäkseen haaveeksi. Piirtämässä ja maalaamassa muistan itseni paremmin kuin koululäksyjeni parissa. Into oppia piirtämään paremmin ja paremmin oli niin kova. Isäni Heikki oli taiteilija ja musiikinharrastaja.  Normaali arkityö kuitenkin otti oman tilansa täysipainoiselta taiteen tekemiseltä ennen eläkeikää.  Kuorolaulu ja e rityisesti p ianonsoitto olivat musiikkiharrastuksista rakkaimpia. Myös näytteleminen oli tuttua; sitä hän harrasti Vaasan englanninkielisessä harrastelijateatterissa. Kotona ollessaan hän lähes aina piirteli jotain, enimmäkseen lyijykynällä, teki ristikoita tai soitti pianoa.  Isäni täyttäessä 63 vuotta ja jäädessään eläkkeelle me lapset ostimme hänelle lahjaksi starttipaketin maalausharrastuks...