Juha Tikanoja

Pienen pojan tarina sai alunperin alkunsa Pariisissa, yhdessä niistä monista kauniista puistoista, joita Pariisissa on. Oli syksyn puoliväli 2021 meneillään ja kyseinen poika juoksenteli puistossa ihmetellen erilaisia asioita; niin puistossa kuin sen ympäristössäkin. Sain ikuistettua pojan kameralla. En silloin vielä tiennyt mitä kuva-aihiolla teen ja miten sitä käytän, mutta nyt hän esiintyy jo kolmessa teoksessa. Voisiko sitä jo kutsua jonkinlaiseksi sarjaksi. Sarjan ensimmäinen teos valmistui jo aikaisin keväällä 2022. Teos oli matkalla syksyllä pidettävään näyttelyyn Galleria FOGGAssa. Irronnutta ilmapalloaan ihmetellessä, pojalla on kenties ajatuksissa suuret haaveet elämästä ja sen ihmeistä; yksi niistä on leijaileva ilmapallo ja mihin se on matkalla. Teos sai nimen 'Haaveitako vain' - 50x40cm. Teos löysi näyttelystä tiensä uuteen kotiin. Tästä teoksesta olen jo  aiemmin  erillisen jutun ja sen taustat kertonut 'Kaunein asia elämässä  on rakkaus-teos' blogi-kirjoi...

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

  Pariisissa  syyskuussa  2021, kävin Picasso -museossa, jossa otin tämän kuvan kuvasta. Ajattelin samalla jossain vaiheessa käyttäväni kyseistä kuvaa mallina jollekin teokselle. S illä kertaa  museossa oli typistetty Picasso-näyttely, joten teosten anti jäi vähäiseksi, valitettavasti.  Seurasin vuosikaudet tämän taitajan tekemisiä, senkin jälkeen kun aika hänestä oli jättänyt. Erityisesti hänen maalaustaiteensa oli varsin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Olen käynyt katsomassa Picassosta tehdyn elokuvan (pääosassa Anthony Hopkins) ja katsonut kaikki mahdolliset hänestä tehdyt dokumentit, jotka käsiini olen saanut. Syyskuussa 2021 kävin myös Avignonissa, josta ostin vaimoni kehoituksesta vanhan, jo kovasti sivuiltaan kellastuneen kirjan La Divine Maitresse - Jumalallinen rakastaja. Vaimoni ehdotti että käyttäisin kirjasta revittyjä sivuja teoksissa jotenkin. Kirja on julkaistu vuonna 1950. Tammikuussa 2022  tutkiessani  tämän kirjan sivuja erää...

Aloitus ja hahmotelma  Halusin luoda jotain, joka pysäyttää, saada tunnetta, intensiivisyyttä. Hiljaista voimaa, pistää miettimään mitä katseen taakse piiloutuu. Löysin omista valokuva-arkistoista sopivan ja pysäyttävän kuvan, jota käytin mallina. Kuvassa olevan tytön kasvot kertoivat minulle enemmän kuin nopealla silmäyksellä ymmärsin. Itse löysin katseesta pelkoa, arkuutta, ihmettelyä ja herkyyttä. Pidempään tuijottaessa, vahvuutta ja itsevarmuutta, voimaa. Sitten kaivoin jälleen kerran Avignonista ostamani kirjan. Valokuvan tueksi halusin löytää  sanallisen merkityksen teokselle, ja miltä se näyttää ja tuntuu itselleni. Repäisin jälleen kirjasta sivun (josta löytyy nuo sanat - la force tarquilla) ja teoksen tarina oli valmis alitajunnan käsittelyyn. Aloituksen ja kasvojen hahmottelun jälkeen annoin teoksen olla, prosessi oli käynnissä,  alitajunta teki tehtäväänsä;  käytettävien värien ynnä muiden suhteen. Mielenkiintoista oli se kuinka hahmo alkoi elää taustaa va...