Juha Tikanoja

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan...

Minä joskus vuonna 1958 Vaasassa (piirsin tämän kuvasta) Mystiikka, jännitys, satumainen draama, herkkyys… näistä aineksista rakentuu tämän taiteilijan huikeat teokset. Hänen tyyli on mutkaton ja minimalistinen. Maalauksia hallitsee niin herkkä abstrakti sisältö, että tekee mieli verrata sitä ilmakehän rakenteisiin. Minimaaliset yksityiskohdat antavat tilaa selittämättömyydelle, jossa tunne ja tunnelma on uniikki ja tämän taiteilijan luovuuden ”leima”. Hänen tuotannossa painotus korostuu voimakkaaseen kontrastiin esimerkiksi kuten pieni ihminen suuressa kaikkeudessa… Ylläolevan esittelyn ja kuvauksen taiteestani kirjoitti Helsingin Taideyhdistyksen  Marianne Matikka.  -    Kiitos Marianne, kiitos Helsingin Taideyhdistys Juttu on julkaistu jo aiemmin Helsingin Taideyhdityksen sivuilla lokakuussa 2022.  Tähän blogiinjuttuun olen lisännyt teosten nimen, koon ja mitä niille kuuluu nyt.  There is always happening some good things in life  - 60x80 cm Tämä ...

Ostaessani keväällä Berliinistä kirjaa - The Spirit of the Border - en silloin vielä tiennyt mihin se johtaa. Ajatuksena oli kyllä hyödyntää kirjan sivuja taiteessa, mutta miten, missä ja minkä teoksen yhteydessä.  Syyskuun 2022 näyttely lähestyi uhkaavasti ja teosten määrää oli kasvatettava, jotta valinnan mahdollisuuksia olisi riittävästi, eli mitkä ns. selviäisivät jatkoon ja näyttelyyn. Kaivaessani kuva-arkistoja, löysin naisesta kuvan, joka mystisesti katsoo alaviistoon - kuva sai aikaan tarvittavan reaktion. Selasin Berliinistä ostamaani kirjaa ja löysin mielestäni teokseen/tarinaan sopivat sivut ja sain ajatuksen kokonaisuudesta, inspiraatio syttyi. Hahmottelin naisen ja kiinnitin kirjansivut maalilla kankaalle, ajatuksissa jo samalla naisen ylle tulevan asun värin. Jollain tapaa ajatukseni pyörivät Agatha Christien kirjan pohjalta tehdyn elokuvan 'Idän pikajuna' ympärillä. Ne tunnelmat olivat syöpyneet mieleeni. Elokuvan olen nähnyt monet kerrat, myös uusimman version....

  L'examine avec une minutieuse attention - Tutki sitä pienellä huomiolla Teos, johon lopulta monen viikon jälkeenkään  en ollut  tyytyväinen, oli tehtävä jotain. Vaikka se oli koko viime kesän Loviisan ravintola Localen seinällä näytteillä, epäily oli koko ajan päällä. Päätin vierraillessani Localessa, että jos ketään ei teos kiinnosta, ylimaalaan sen ja hyödynnän siinä olevan struktuurin uuteen teokseen, mitä ikinä se onkaan. Ylimaalattava teos oli nimeltään The old world is a new world. Nimikään ei oikein puhutellut itseäni, enkä muista mistä moinen nimi  edes tupsahti teokselle.    Muutos oli siis tarpeen. Hiukan ensin arvelutti, mutta lopulta uskalsin kuitenkin ryhtyä tähän. Tässä kuva teoksesta, joka ei siis lainkaan tyydyttänyt lopulta. Maalasin ensin koko teoksen valkoisella yli ja mietin sitten vasta mitä tekisin.  Hahmottelin valkoiseksi maalatulle kankaalle naisfiguuria hiilellä. Naisfiguurin löysin kymmenien tuhansien kuvieni joukosta malli...