Siirry pääsisältöön

Mitä tehdä kun joku teos ei tyydytä?

 

L'examine avec une minutieuse attention - Tutki sitä pienellä huomiolla






Teos, johon lopulta monen viikon jälkeenkään en ollut tyytyväinen, oli tehtävä jotain. Vaikka se oli koko viime kesän Loviisan ravintola Localen seinällä näytteillä, epäily oli koko ajan päällä. Päätin vierraillessani Localessa, että jos ketään ei teos kiinnosta, ylimaalaan sen ja hyödynnän siinä olevan struktuurin uuteen teokseen, mitä ikinä se onkaan.

Ylimaalattava teos oli nimeltään The old world is a new world. Nimikään ei oikein puhutellut itseäni, enkä muista mistä moinen nimi edes tupsahti teokselle.  Muutos oli siis tarpeen. Hiukan ensin arvelutti, mutta lopulta uskalsin kuitenkin ryhtyä tähän.


Tässä kuva teoksesta, joka ei siis lainkaan tyydyttänyt lopulta. Maalasin ensin koko teoksen valkoisella yli ja mietin sitten vasta mitä tekisin. 

Hahmottelin valkoiseksi maalatulle kankaalle naisfiguuria hiilellä. Naisfiguurin löysin kymmenien tuhansien kuvieni joukosta malliksi ja inspiraatioksi. Figuuria muutin aika moneenkin otteeseen ennen lopullisen asennon löytymistä. Annoin teoksen lepäillä pari päivää ennen ensimmäistä uutta maalikerrosta.

Sillä aikaa tutkiskelin Avignonista ostamaani ranskankielistä kirjaa etsien ideaa ja mietin miten saisin tunnetta mukaan.

Kirjasta yhdeltä sivulta löysin lauseenpätkän - l'examine avec une minutieuse attention - ja totesin tämä on hyvä ja auttaa eteenpäin.

Lauseenpätkän turvin työstin teosta viikon verran. Aina aika ajoin annoin sen vaan olla ja kävin työhuoneella kurkkimassa kuinka se voi, mutten koskenut vaan annoin alitajunnan työstää teosta.

Tässä yksi vaiheista, ja teos näytti etenevän mukavasti. Naisen oikealla puolella näkyy revitty kirjansivu, joka on maalilla istutettu teokseen. Se antaa teokselle taustaa ja tarinan.


Tässä valmis teos, joka jo riippuu uuden omistajan seinällä. Uuden omistajan mukaan se on oikein mieluinen. Teos on kooltaan 80x80 cm.

Tämän teoksen myötä olen uskaltanut ylimaalata jo aika monta muuta ei tyydyttävää teosta. Alkuperäiset teokset ovat saaneet ansaitsemansa uuden elämän ja moni niistä on päätynyt myös uusien omistajien haltuun, josta tunnen suurta onnistumisen mielihyvää. 

Ai että mä rakastan tätä tekemistä. Tää on niin monipuolista, mielenkiintoista ja haastavaa. Pää on täynnä ideoita ja tuntuu ettei kaikkia edes kerkiä samaan ulos. 

Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty