Siirry pääsisältöön

Vuosi vaihtui - mitä seuraavaksi


Vuosi vaihtui. Melko vilkas ja tapahtumarikas vuosi 2023 takana. Oman taiteen tekemisen kautta tapahtui suhteellisen paljon niin näyttelyiden kuin tilaustöidenkin osalta. Välillä tuntui, ettei muuta paljon ehdikään. 

Henkilökohtaisesti isoimpaan näyttelyyn valmistautuminen otti todella paljon aikaa, mutta ilman kiirettä. 50 taulua valmistui loka-marraskuussa pidettävää näyttelyä varten hyvissä ajoin. Näyttelyn pidimme yhdessä nukketaiteilija Carita Kansinin kanssa. Caritalla oli näyttelyssä esillä parikymmentä ihastuttavaa nukkea. Tapahtumapaikkana toimi Galleria 4-Kuus Uudenmaankadulla. 

Ihmiset löysivät hyvin galleriaan ja myytyäkin saimme ihan mukavasti, kiitos siitä kaikille taulun tai nuken ostajille.

Näyttely omasta mielestämme sujui sen verran hyvin, että päätimme toistaa yhteisnäyttelyn parin vuoden kuluttua; ja niinpä varasimme saman galleriatilan 25.10 - 21.11.2025 näyttelyämme varten.

Tänä vuonna tekemisessä on kolme asiaan, johon keskityn

  • vähemmän näyttelyitä
  • materiaalin ja ideoiden keruuta
  • paljon harjoittelua ja vuoden 2025 mietintää

Tämän vuoden päätin siis ottaa hiukan rauhallisemmin. Taiteen tekemisessä suurin aika selvästi kuluu materiaalien keräämiseen eli aiheiden ja materiaalien miettimiseen kuten sktruktuurit, värivalinnat, hahmojen eleet ja ilmeet, valon sävyihin eri pinnoilla, varjojen käyttö, heijastukset, asetelma eli mitä mihinkin ja mikä on liikkaa ja mikä liian vähän, millä tekniikalla ja työvälineillä jne. sekä tietysti uusien tapojen opettelua ja paljon skitsausta ja harjoittelua. Itse tekeminen onkin sitten vain edellä mainittujen asioiden ja ajatusten toteutusta. Toki teen mahdollisia tilaustöitä.

Tämän vuoden osalta tiedossa olevat näyttelyt, joihin tiettävästi osallistun ovat:

* Helsingin Taideyhdistyksen perinteinen vuosinäyttely Kaapelin Puristamolla elo-/syyskuussa
* Helsingin Taideyhdistyksen sivuilla verkkogalleriassa 16.10. - 30.10.2024

Tapaamisiin ja erinomaisen hyvää kevään alkua ja jatkoa. 




Kommentit

Suosikit

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän h...