Siirry pääsisältöön

Vuosi vaihtui - mitä seuraavaksi


Vuosi vaihtui. Melko vilkas ja tapahtumarikas vuosi 2023 takana. Oman taiteen tekemisen kautta tapahtui suhteellisen paljon niin näyttelyiden kuin tilaustöidenkin osalta. Välillä tuntui, ettei muuta paljon ehdikään. 

Henkilökohtaisesti isoimpaan näyttelyyn valmistautuminen otti todella paljon aikaa, mutta ilman kiirettä. 50 taulua valmistui loka-marraskuussa pidettävää näyttelyä varten hyvissä ajoin. Näyttelyn pidimme yhdessä nukketaiteilija Carita Kansinin kanssa. Caritalla oli näyttelyssä esillä parikymmentä ihastuttavaa nukkea. Tapahtumapaikkana toimi Galleria 4-Kuus Uudenmaankadulla. 

Ihmiset löysivät hyvin galleriaan ja myytyäkin saimme ihan mukavasti, kiitos siitä kaikille taulun tai nuken ostajille.

Näyttely omasta mielestämme sujui sen verran hyvin, että päätimme toistaa yhteisnäyttelyn parin vuoden kuluttua; ja niinpä varasimme saman galleriatilan 25.10 - 21.11.2025 näyttelyämme varten.

Tänä vuonna tekemisessä on kolme asiaan, johon keskityn

  • vähemmän näyttelyitä
  • materiaalin ja ideoiden keruuta
  • paljon harjoittelua ja vuoden 2025 mietintää

Tämän vuoden päätin siis ottaa hiukan rauhallisemmin. Taiteen tekemisessä suurin aika selvästi kuluu materiaalien keräämiseen eli aiheiden ja materiaalien miettimiseen kuten sktruktuurit, värivalinnat, hahmojen eleet ja ilmeet, valon sävyihin eri pinnoilla, varjojen käyttö, heijastukset, asetelma eli mitä mihinkin ja mikä on liikkaa ja mikä liian vähän, millä tekniikalla ja työvälineillä jne. sekä tietysti uusien tapojen opettelua ja paljon skitsausta ja harjoittelua. Itse tekeminen onkin sitten vain edellä mainittujen asioiden ja ajatusten toteutusta. Toki teen mahdollisia tilaustöitä.

Tämän vuoden osalta tiedossa olevat näyttelyt, joihin tiettävästi osallistun ovat:

* Helsingin Taideyhdistyksen perinteinen vuosinäyttely Kaapelin Puristamolla elo-/syyskuussa
* Helsingin Taideyhdistyksen sivuilla verkkogalleriassa 16.10. - 30.10.2024

Tapaamisiin ja erinomaisen hyvää kevään alkua ja jatkoa. 




Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv