Juha Tikanoja

Pienen pojan tarina sai alunperin alkunsa Pariisissa, yhdessä niistä monista kauniista puistoista, joita Pariisissa on. Oli syksyn puoliväli 2021 meneillään ja kyseinen poika juoksenteli puistossa ihmetellen erilaisia asioita; niin puistossa kuin sen ympäristössäkin. Sain ikuistettua pojan kameralla. En silloin vielä tiennyt mitä kuva-aihiolla teen ja miten sitä käytän, mutta nyt hän esiintyy jo kolmessa teoksessa. Voisiko sitä jo kutsua jonkinlaiseksi sarjaksi. Sarjan ensimmäinen teos valmistui jo aikaisin keväällä 2022. Teos oli matkalla syksyllä pidettävään näyttelyyn Galleria FOGGAssa. Irronnutta ilmapalloaan ihmetellessä, pojalla on kenties ajatuksissa suuret haaveet elämästä ja sen ihmeistä; yksi niistä on leijaileva ilmapallo ja mihin se on matkalla. Teos sai nimen 'Haaveitako vain' - 50x40cm. Teos löysi näyttelystä tiensä uuteen kotiin. Tästä teoksesta olen jo  aiemmin  erillisen jutun ja sen taustat kertonut 'Kaunein asia elämässä  on rakkaus-teos' blogi-kirjoi...

Välillä täyttyy ottaa etäisyyttä studiosta, maalaamisesta ja päivittäisestä uusien teosten suunnittelusta. Tuntuu joskus, että jähmetyn paikoilleni kuin puuro. Mikään ei etene. Tiedän kuitenkin olevani suhteellisen tuottelias. Ensi vuoden marraskuussa pidettävässä näyttelyssä todennäköisesti teoksista löytyy nyt koettua värimaailmaa, mitä muuta, saas nähdä 😉. Etäisyyttä  studiosta  lähdin hakemaan vaimoni kanssa Pohjois-Italiasta, Piemontesta. Syksyn värit leikkivät upean valon kanssa, sekoittuen välillä hempeään usvaan. Ilme muuttuu päivän aikana useaan otteeseen. Aamut ja illat antavat parasta väriskaalaa. Pari ajatuksen alla olevaa teosta saattavat sotkeutua keskenään. Joskus se on hyvä, sillä se saattaa tuottaa mieluisia yllätyksiä, uusia tapoja toteuttaa jokin kohta, väriyhdistelmä tai jotain muuta positiivista tapahtuu. Tässä on osa yhdestä keskeneräisestä teoksesta esimerkkinä, jossa syksyn värit toistuvat kuten olen ne kokenut Italiassa (esim. jos vertaa ylläolevaa ku...