Juha Tikanoja

Eräänä tammikuun päivänä soi puhelin. Toisessa päässä kysyttiin kiinnostaisiko minua ryhtyä opettajaksi; olin äimän käkenä ja isona kysymysmerkkinä ja samalla salaa innoissani.   Itä-Helsingin Taideseuran järjestämälle Akryylimaalauksen perusteet -kurssille etsittiin sopivaa opettajaa ja he kysyivät minulta kiinnostustani asiaan. Ensin oli suuri epäusko - minäkö? Ja samalla tietyllä tapaa tunsin itseni otetulta ja kysymys tuntui itseasiassa tosi hyvältä. Päivän harkittuani vastasin kyllä kiinnostaa! Kurssi alkoi tammikuun 22. päivä, ilmassa oli jännitystä. Olin valmistellut powerpoint-esityksen ensimmäiseen kertaan. Kävin esityksessä läpi akryylimaalauksen perusteita, väriympyrää, välineitä, maaleja ja yleisellä tasolla tyylejä ja erilaisia toteutustapoja.  Ensimmäisen kerran aiheeksi valitsin maiseman, jota kukin toteutti omalla tavallaan. Kiersin katsomassa ja antamassa tarvittaessa tukea ja ohjeita. Olin otettu siitä innosta millä oppilaat kävivät aiheen kimppuun. Olin myös...

  Viime vuoden 2024 päätin siis ottaa hiukan rauhallisemmin kuten aikaisemmin kerroin.  Taiteen tekemisessä suurin aika selvästi kuluu materiaalien keräämiseen eli aiheiden ja materiaalien miettimiseen. Olen opetellut myös uusia toteutustapoja, tehnyt paljon hahmotelmia, käynyt useita keskusteluja mielikuvitus hahmojeni ja ottamieni kuvien kanssa, ja kysellyt kuka haluaisi kankaalle, kenen kanssa kemiat kenties kohtaavat. 😁 Tilaustöitä sain tehdä viime vuonna ihan mukavasti, enimmäkseen syksyllä. Suurimman ajan vuodesta vietin kuitenkin vaimoni kanssa Ranskassa ja osan Italiassa. Pääkoppa on täynnä mielenkiintoisia fiiliksiä ja tunnelmia. MIssä muodossa ja miten ne sitten päätyvät kankaalle yhdessä hahmojen kanssa on aikaista sanoa, vasta tekovaiheessa tullee asiat näkyväksi. Tilaustyö - Place to be 120x100 cm Tilaustyö - On the edge 120x100 cm Mitä edessä vuonna 2025? Näyttelyt Vuoden päätapahtuma itselleni on näyttely 25.10 - 21.11.2025, Galleria 4-KUUS. Pidettävä näyttely ...

  Bassiste entre les concerts - 120x100 cm Heräsin lauantai-aamuna melkoisen sumuiseen aamuun, kahdestakin syystä; perjantai ilta kapakassa oli vierähtänyt pitkäksi ja lauantai-aamun sää oli hengeltään harmaa. Kaikesta huolimatta mieleni täyttyi aurinkoisista ajatuksista; illalla on keikka, johon yllättäen sain kutsun mennä soittamaan, bändin vakituinen basisti oli sairastunut - olin onnekas ja onnellinen, sillä illan yhtye on alueella hyvin suosittu. Tämä oli hieno mahdollisuus päästä esiintymään Jazz Café Montparnasse' en, joka sijaitsi 5. kaupunginosassa.  Nyt oli pakko nousta ylös ja hieman tapailla bassoani. Bassoni tapailu oli aluksi hyvin varovaista ja jännityksen täyttämää epävarmuutta oli ilmassa. Olin saanut tekstiviestillä kutsun esittäneeltä bändin jäseneltä illan soittolistan - useimmat listalla olevat kappaleet olivat minulle ennestään jo tuttuja; ajattelin silti, että harjoitus tekisi mestarin. Nautin kevyen aamiaisen ja sen perään lounaan. Irroitin kielet soitt...

  Unelmien ja tuntojen seuraaminen Luominen ja sen voima on annettu jokaiselle; jotkut hyödyntävät sitä, jotkut jäävät odottamaan. Tekninen taito ja osaaminen sekä omien mielikuvien saattaminen kankaalle on isojen ponnistusten takana. Aina ei ole selvää, että haluttua lopputulosta ei osaamisesta ja luomisvimmasta huolimatta saa aina aikaiseksi. Kehitettävää on valtavasti, opittavaa paljon, nälkä on kova. Harjoitus ja sinnikkyys palkitsevat. Muusikko istuu pianon ääreen ja alkaa hakea eri sointujen tai näppäilyjen avulla melodiaa, joka on kenties soinut päässä tai siitä on ollut vain orastava vihje tai soittaja tarttuu kitaraan ja eri sointuja kokeilemalla pääsee alkuun - luominen on alkanut.  Mielestäni maalaamisessa on lähes samankaltainen prosessi kuin säveltämisessä ja laulujen tekemisessä tietämättä tarkalleen musiikintekijöiden inspiraatio-prosesseista yhtään mitään.  Meillä jokaisella on oma salainen huoneensa, josta ammennamme luovuuden alkuja; on se sitten kir...

Oli vuosi 2018, Chateau L'Isle Marie, lähellä Picauvillen kylää Pohjois-Normandiassa. Vietin toista kesää peräkkäin ystäväni Emmanuelin omistamassa linnassa, mm. auttaen puiston ja puutarhan ja muussa linnan ylläpidossa, asioissa mitkä milloinkin vaativat korjausta tai muuten huomiota.  Vakituisen manageri pariskunnan ollessa lomalla pari viikkoa heinäkuussa, heitä tuurasi nelihenkinen ranskalainen, ihastuttava perhe. Heidän pienen poikansa iloinen tepastelu ja konttaus ikäisen tytön viiletys linnan salongissa ja muissa osissa oli välillä vauhdikasta - tilaa kun oli.  Eräänä iltapäivänä tämä pieni 3 vuotias poika seisoi yllättäen paikallaan ja hiljaa ruokasalin lattialla, jolloin käytin tilaisuuden hyväksi ja nappasin hänestä kuvan. Ajattelin, että jollain tapaa tuon kuvan pohjalta maalaan tunnelmaan sopivan taulun jossain vaiheessa; ja nyt oli se hetki kun näyttelykin oli tulossa. Sittemmin tämä poika on kerinnyt jo asumaan Japanissa 5 vuotta perheensä kanssa, muuttaa takaisi...

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan...