Unelmien ja tuntojen seuraaminen
Tekninen taito ja osaaminen sekä omien mielikuvien saattaminen kankaalle on isojen ponnistusten takana. Aina ei ole selvää, että haluttua lopputulosta ei osaamisesta ja luomisvimmasta huolimatta saa aina aikaiseksi. Kehitettävää on valtavasti, opittavaa paljon, nälkä on kova. Harjoitus ja sinnikkyys palkitsevat.
Muusikko istuu pianon ääreen ja alkaa hakea eri sointujen tai näppäilyjen avulla melodiaa, joka on kenties soinut päässä tai siitä on ollut vain orastava vihje tai soittaja tarttuu kitaraan ja eri sointuja kokeilemalla pääsee alkuun - luominen on alkanut.
Mielestäni maalaamisessa on lähes samankaltainen prosessi kuin säveltämisessä ja laulujen tekemisessä tietämättä tarkalleen musiikintekijöiden inspiraatio-prosesseista yhtään mitään.
Meillä jokaisella on oma salainen huoneensa, josta ammennamme luovuuden alkuja; on se sitten kirjoittamista, säveltämistä, maalaamista, kuvanveistoa tai mitä tahansa muuta luovaa tekemistä. Kun muistaa pitää lapsuuden taskussa, se on luovan mielen tärkeä lähde. Kukaan muu ei ole sinä kuin sinä itse ja sen on vahvuutesi.
En suhtaudu elämään turhan vakavasti. Olen ymmärtänyt, että kaikessa on kyse oikeasta asenteesta. Vaikka jokin menisi pieleen, hymy saa tilanteen tuntumaan paljon paremmalta. Vain yksi asia on minulle tärkeää: etten ole kuten kaikki muut, vaan olen oma itseni!
Lähestyn niin kutsuttua studiotani usein ilman minkäänlaisia ajatuksia, aikeita tai luonnosta. Pistän musiikin päälle, useimmiten valitsen Spotifystä jonkin oman soittolistan tai muuten sen hetkiseen tunnelmaan sopivan satunnaisen listan. Nautiskelen musiikista, hörppään juuri keitettyä vahvahkoa kahvia suullisen, hengähdän ja annan ajatuksille tilaa. Aina ei tiedä mihin se johtaa.
Joskus jokin laulun tai kappaleen kohta saattaa laukaista muistoista jotain joka pistää minut valitsemaan värimaailmaan ja vieläkään ei ole tietoa mitä olen tekemässä. Annan vain ns. palaa miettimättä asioita liikaa, niitä vain tapahtuu, annat tekemisen ohjata ja antaa neuvoja; silloin tiedän, että olen löytänyt tunteen, joka kantaa lopputulokseen.
Teokset saattavat kummuta jostakin salaperäisestä sielun silmäkkeestä, antautumisesta tilanteen vietäväksi. Jos hyvin sattuu, kuten usein sattuukin, kokonaisuus alkaa hahmottua. Joskus ei tarvitse kuin istua alas ja aloittaa. Jos mielessä pyörii jokin tietty väri, tartun siihen, levitän kankaalle ja anna sen viedä minua eteenpäin. Sitten jossain vaiheessa taululle ilmestyy henki, tunteelle tarvitsee vain avata ovi.
Mennyt näyttely yhdessä nukketaitelija Carita Kansinin kanssa oli iso puristus. Kuukauden kestänyt näyttely oli huikea, paljon hienoja kohtaamisia galleriassa vietettyjen hetkien ajalta. Näyttely antoi paljon uskoa, oppia ja inspiraaioita tulevaan. Päätimme, että järjestämme uudelleen yhdessä näyttelyn parin vuoden kuluttua samassa paikassa ja suurin piirtein samaan aikaan.
Kiitollisena kaikesta tästä ja tulevasta
Kommentit
Lähetä kommentti