Juha Tikanoja

  Viiniköynnöksen toiminta (kuvattu Bordeaux'n viinimuseossa) Jos näen hahmon rannalla katsomassa merelle, saattaa se jo pelkästään laukaista inspiraation kipinän; myös purjeveneet, Normandian rannat, vene kuivalla maalla tai minkä muun tahansa paikan laskuvesi väreineen houkuttelee siveltimen varteen. Kaunis auringonlasku hämyisen tunnelman kera, silloin riittää verkkokalvoille jäävä muistikuva, joka herättää siveltimen herkän liikkeen kankaalla. Elokuvia katsellessa jotkin tietynlaisen tunnelman omaavat kohtaukset hienon valaistuksen kera saavat innostumaan tai instrumentteja soittavat ihmiset - niissä on tunnetta. Luonnossa kävellessä valon ja varjon leikit eri pinnoilla aiheuttavat tykytyksiä aivonystyröissä; milloin ne sieltä tulostuvat ja millaisena kankaalle on aina täysi arvoitus. Erilaiset kohtaamiset, värit, vaatteiden rypyt ja niiden jättämät erilaiset jäljet muistilokeroihin ja tunnemaailmaan antavat potkua ja ärsykkeitä. Kaikenlainen kauneus ympärillämme kukkineen, eri...

Pienen pojan tarina sai alunperin alkunsa Pariisissa, yhdessä niistä monista kauniista puistoista, joita Pariisissa on. Oli syksyn puoliväli 2021 meneillään ja kyseinen poika juoksenteli puistossa ihmetellen erilaisia asioita; niin puistossa kuin sen ympäristössäkin. Sain ikuistettua pojan kameralla. En silloin vielä tiennyt mitä kuva-aihiolla teen ja miten sitä käytän, mutta nyt hän esiintyy jo kolmessa teoksessa. Voisiko sitä jo kutsua jonkinlaiseksi sarjaksi. Sarjan ensimmäinen teos valmistui jo aikaisin keväällä 2022. Teos oli matkalla syksyllä pidettävään näyttelyyn Galleria FOGGAssa. Irronnutta ilmapalloaan ihmetellessä, pojalla on kenties ajatuksissa suuret haaveet elämästä ja sen ihmeistä; yksi niistä on leijaileva ilmapallo ja mihin se on matkalla. Teos sai nimen 'Haaveitako vain' - 50x40cm. Teos löysi näyttelystä tiensä uuteen kotiin. Tästä teoksesta olen jo  aiemmin  erillisen jutun ja sen taustat kertonut 'Kaunein asia elämässä  on rakkaus-teos' blogi-kirjoi...

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Oli vuosi 2018, Chateau L'Isle Marie, lähellä Picauvillen kylää Pohjois-Normandiassa. Vietin toista kesää peräkkäin ystäväni Emmanuelin omistamassa linnassa, mm. auttaen puiston ja puutarhan ja muussa linnan ylläpidossa, asioissa mitkä milloinkin vaativat korjausta tai muuten huomiota.  Vakituisen manageri pariskunnan ollessa lomalla pari viikkoa heinäkuussa, heitä tuurasi nelihenkinen ranskalainen, ihastuttava perhe. Heidän pienen poikansa iloinen tepastelu ja konttaus ikäisen tytön viiletys linnan salongissa ja muissa osissa oli välillä vauhdikasta - tilaa kun oli.  Eräänä iltapäivänä tämä pieni 3 vuotias poika seisoi yllättäen paikallaan ja hiljaa ruokasalin lattialla, jolloin käytin tilaisuuden hyväksi ja nappasin hänestä kuvan. Ajattelin, että jollain tapaa tuon kuvan pohjalta maalaan tunnelmaan sopivan taulun jossain vaiheessa; ja nyt oli se hetki kun näyttelykin oli tulossa. Sittemmin tämä poika on kerinnyt jo asumaan Japanissa 5 vuotta perheensä kanssa, muuttaa takaisi...

Minä joskus vuonna 1958 Vaasassa (piirsin tämän kuvasta) Mystiikka, jännitys, satumainen draama, herkkyys… näistä aineksista rakentuu tämän taiteilijan huikeat teokset. Hänen tyyli on mutkaton ja minimalistinen. Maalauksia hallitsee niin herkkä abstrakti sisältö, että tekee mieli verrata sitä ilmakehän rakenteisiin. Minimaaliset yksityiskohdat antavat tilaa selittämättömyydelle, jossa tunne ja tunnelma on uniikki ja tämän taiteilijan luovuuden ”leima”. Hänen tuotannossa painotus korostuu voimakkaaseen kontrastiin esimerkiksi kuten pieni ihminen suuressa kaikkeudessa… Ylläolevan esittelyn ja kuvauksen taiteestani kirjoitti Helsingin Taideyhdistyksen  Marianne Matikka.  -    Kiitos Marianne, kiitos Helsingin Taideyhdistys Juttu on julkaistu jo aiemmin Helsingin Taideyhdityksen sivuilla lokakuussa 2022.  Tähän blogiinjuttuun olen lisännyt teosten nimen, koon ja mitä niille kuuluu nyt.  There is always happening some good things in life  - 60x80 cm Tämä ...

La cosa più bella della vita e l'amore 💕 Tammikuussa 2022 puhelimeeni kilahti viesti Saralta, Italiasta. En yhtään osannut ennustaa mistä oli kysymys, kun viesti alkoi 'Hi Juha, How are you?' Sitten kilahti toinen viesti, jossa kysyttiin kiinnostustani tehdä heille (Sara ja Michel) taulu olohuoneeseen, joka toistaiseksi ammotti tyhjyyttään. Viestin lähettäjä Sara muistutti viestissään, että olimme puhuneet asiasta viime lokakuussa, tavatessamme Napolissa; ja sitten muistinkin, että näinhän se oli. No yllätys joka tapauksessa 😀. Vatsan pohjassa alkoi kutkuttaa ja ajatushyrrä pörähti käyntiin, vaikken vielä tiennytkään mitä he toivovat tai odottavat ja minkä kokoinen teoksen pitäisi olla. Ajatukset purjehtivat heissä, heidän vaatetuksessaan, muistelin puheita Napolissa, mietin heidän kotinsa väritystä, josta olin päässyt hajulle parin kuvan perusteella. Sitten Sara kertoi, että he haluaisivat heidän olohuoneen seinälle, sohvan yläpuolelle taulun. Kyselin minkä kokoisesta ta...