Siirry pääsisältöön

Parasta elämässä on rakkaus -teos



La cosa più bella della vita e l'amore 💕

Tammikuussa 2022 puhelimeeni kilahti viesti Saralta, Italiasta. En yhtään osannut ennustaa mistä oli kysymys, kun viesti alkoi 'Hi Juha, How are you?' Sitten kilahti toinen viesti, jossa kysyttiin kiinnostustani tehdä heille (Sara ja Michel) taulu olohuoneeseen, joka toistaiseksi ammotti tyhjyyttään. Viestin lähettäjä Sara muistutti viestissään, että olimme puhuneet asiasta viime lokakuussa, tavatessamme Napolissa; ja sitten muistinkin, että näinhän se oli. No yllätys joka tapauksessa 😀.

Vatsan pohjassa alkoi kutkuttaa ja ajatushyrrä pörähti käyntiin, vaikken vielä tiennytkään mitä he toivovat tai odottavat ja minkä kokoinen teoksen pitäisi olla. Ajatukset purjehtivat heissä, heidän vaatetuksessaan, muistelin puheita Napolissa, mietin heidän kotinsa väritystä, josta olin päässyt hajulle parin kuvan perusteella.

Sitten Sara kertoi, että he haluaisivat heidän olohuoneen seinälle, sohvan yläpuolelle taulun. Kyselin minkä kokoisesta taulusta olisi kyse, johon Sara totesi mittaavansa seinää ja palaavansa kohta asiaan. Lähtökohtana oli 100x270cm - meinasin pyörtyä ja itsekseni totesin, ettei minulla ole edes tiloja tehdä niin kookasta. Heille en sitä kertonut, mutta hiki valui otsalta jo pelkästä ajatuksesta.

Puhelimessa kävimme sitten läpi, värimaailmaa, muita ideoita ja toiveita, haluavatko he abstraktisen teoksen, voimakkailla väreillä vai hempeillä ja niin edelleen. He toivoivat pehmeitä sävyjä ja abstraktista eli speksit olivat aika vähäiset, joka toisaalta antoi vapauden toteutukselle. Sara lähetti minulle pyynnöstäni muutamia kuvia heidän kodistaan, jotta pääsisin vielä paremmin jyvälle fiiliksestä ja värimaailmasta heidän kotonaan.

Lupasin annettujen speksien pohjalta parin viikon sisällä lähettää kuvia luonnoksista, lähinnä väripaletista, jota ajattelin teoksessa käyttää. Tosin tässäkään vaiheessa ei vielä ollut mitään käryä mitä tekisin, paitsi ehkä värit.


Yllä luonnos, jonka heille lähetin. Sain hyväksynnän väripaletin suhteen. Sitten totesin heille, että lisäksi saatan tehdä jotain yllätyksiä taitelijavapauden mukaisesti. Sara totesi siihen: 'Great'. Tässäkään kohtaan minulla ei ollut aavistustakaan millainen teos syntyy ja mitä yllätyksiä oli luvassa. Mielikuvat ja hahmotelmat tulivat uniin ja välillä nukkumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään monien ideoiden ja vilkkaan ajatustoiminnan ansiosta. Selvästi kävin kierroksilla.

Työt pääsin aloittamaan sopivan kankaan hankinnan ja työtilan löytämisen jälkeen. Riittävän ison työtilan minulle ystävällisesti antoi käyttöön Päivi Melamies Loviisasta, josta olen hänelle äärimmäisen kiitollinen. Työt aloitin maanantaina 28. helmikuuta.


Ensimmäisen ja toisen tason/vaiheen jälkeen en vielä tiennyt yhtään mihin suuntaan ja miten jatkan tästä, mutta sovittu väripaletti oli jo kankaalla.

Väriä lisätty ja idea alkoi hahmottua itselleni, myös mahdollinen teoksen nimi, mutta 


sitten taas lisäsin värejä, jostain syystä epätoivo iski tässä vaiheessa - tuli epävarma olo. Menossa neljäs päivä ja ajatuksena oli - Tuleeko tästä mitään?? Tunsin olevani hukassa vaikka välillä jo tuntui suunta olevan hyvä. Kädet eivät totelleet toiveita ja oikeanlaista, haluamaani fiilistä kankaalle en mielestäni saanut. Tämän seurauksena lähdin kämpille uneksimaan ja ottamaan etäisyyttä teokseen.


Seuraavana päivänä usko tekemiseen palautui seuraavien maalikerroksien jälkeen. Tämän myötä sain lopullisen ajatuksen mitä teen ja miten päätän työn - alitajunta oli tehnyt tehtävänsä. Taulun nimeksi valitsin: La cosa piu bella della vita e l'amore - Parasta elämässä on rakkaus, joka ohjasi minua tekemisessä oikeaan, haluttuun suuntaan. 

Työn sain päätökseen 7. maaliskuuta, vietettyäni työhuoneella 6 päivää lähes aamusta iltaan lukuunottamatta keveitä yöunia. Seitsemännen päivän olin varannut teoksen kuivumiselle ja maanantain pakkasin sitten teoksen ja tarvikkeet autoon ja palasin kotiin.

 

Tässä se nyt sitten on toukokuussa 2022 asiakkaan olohuoneen seinällä pingotettuna koko komeudessaan. Teoksen lopullinen koko 120x280cm. Ostamani kangas oli kooltaan 160x300cm. 

Asiakas oli äärimmäisen tyytyväinen, joka tietysti lämmittää tekijää.

Lisäksi he kertoivat minulle odottavansa ensimmäistä lastaan, jota en tiennyt teosta tehdessäni. Lapsen syntymä tapahtuu lokakuussa. 

Itse teoksen nimi ja lapsi teoksessa osoittamassa tekstiä La cosa piu bella della vita e l'amore antavat sille aivan uuden ulottuvuuden ja merkityksen, niin asiakkaalle itselleen kuin tekijällekin 💕
Kiitos Sara ja Michel, että sain tehdä tämän!!

Poika Coen syntyi 17.10.2022





Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty