La cosa più bella della vita e l'amore 💕
Tammikuussa 2022 puhelimeeni kilahti viesti Saralta, Italiasta. En yhtään osannut ennustaa mistä oli kysymys, kun viesti alkoi 'Hi Juha, How are you?' Sitten kilahti toinen viesti, jossa kysyttiin kiinnostustani tehdä heille (Sara ja Michel) taulu olohuoneeseen, joka toistaiseksi ammotti tyhjyyttään. Viestin lähettäjä Sara muistutti viestissään, että olimme puhuneet asiasta viime lokakuussa, tavatessamme Napolissa; ja sitten muistinkin, että näinhän se oli. No yllätys joka tapauksessa 😀.
Vatsan pohjassa alkoi kutkuttaa ja ajatushyrrä pörähti käyntiin, vaikken vielä tiennytkään mitä he toivovat tai odottavat ja minkä kokoinen teoksen pitäisi olla. Ajatukset purjehtivat heissä, heidän vaatetuksessaan, muistelin puheita Napolissa, mietin heidän kotinsa väritystä, josta olin päässyt hajulle parin kuvan perusteella.
Sitten Sara kertoi, että he haluaisivat heidän olohuoneen seinälle, sohvan yläpuolelle taulun. Kyselin minkä kokoisesta taulusta olisi kyse, johon Sara totesi mittaavansa seinää ja palaavansa kohta asiaan. Lähtökohtana oli 100x270cm - meinasin pyörtyä ja itsekseni totesin, ettei minulla ole edes tiloja tehdä niin kookasta. Heille en sitä kertonut, mutta hiki valui otsalta jo pelkästä ajatuksesta.
Puhelimessa kävimme sitten läpi, värimaailmaa, muita ideoita ja toiveita, haluavatko he abstraktisen teoksen, voimakkailla väreillä vai hempeillä ja niin edelleen. He toivoivat pehmeitä sävyjä ja abstraktista eli speksit olivat aika vähäiset, joka toisaalta antoi vapauden toteutukselle. Sara lähetti minulle pyynnöstäni muutamia kuvia heidän kodistaan, jotta pääsisin vielä paremmin jyvälle fiiliksestä ja värimaailmasta heidän kotonaan.
Lupasin annettujen speksien pohjalta parin viikon sisällä lähettää kuvia luonnoksista, lähinnä väripaletista, jota ajattelin teoksessa käyttää. Tosin tässäkään vaiheessa ei vielä ollut mitään käryä mitä tekisin, paitsi ehkä värit.
Väriä lisätty ja idea alkoi hahmottua itselleni, myös mahdollinen teoksen nimi, mutta
sitten taas lisäsin värejä, jostain syystä epätoivo iski tässä vaiheessa - tuli epävarma olo. Menossa neljäs päivä ja ajatuksena oli - Tuleeko tästä mitään?? Tunsin olevani hukassa vaikka välillä jo tuntui suunta olevan hyvä. Kädet eivät totelleet toiveita ja oikeanlaista, haluamaani fiilistä kankaalle en mielestäni saanut. Tämän seurauksena lähdin kämpille uneksimaan ja ottamaan etäisyyttä teokseen.
Kommentit
Lähetä kommentti