Juha Tikanoja

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan...

Minä joskus vuonna 1958 Vaasassa (piirsin tämän kuvasta) Mystiikka, jännitys, satumainen draama, herkkyys… näistä aineksista rakentuu tämän taiteilijan huikeat teokset. Hänen tyyli on mutkaton ja minimalistinen. Maalauksia hallitsee niin herkkä abstrakti sisältö, että tekee mieli verrata sitä ilmakehän rakenteisiin. Minimaaliset yksityiskohdat antavat tilaa selittämättömyydelle, jossa tunne ja tunnelma on uniikki ja tämän taiteilijan luovuuden ”leima”. Hänen tuotannossa painotus korostuu voimakkaaseen kontrastiin esimerkiksi kuten pieni ihminen suuressa kaikkeudessa… Ylläolevan esittelyn ja kuvauksen taiteestani kirjoitti Helsingin Taideyhdistyksen  Marianne Matikka.  -    Kiitos Marianne, kiitos Helsingin Taideyhdistys Juttu on julkaistu jo aiemmin Helsingin Taideyhdityksen sivuilla lokakuussa 2022.  Tähän blogiinjuttuun olen lisännyt teosten nimen, koon ja mitä niille kuuluu nyt.  There is always happening some good things in life  - 60x80 cm Tämä ...

Ostaessani keväällä Berliinistä kirjaa - The Spirit of the Border - en silloin vielä tiennyt mihin se johtaa. Ajatuksena oli kyllä hyödyntää kirjan sivuja taiteessa, mutta miten, missä ja minkä teoksen yhteydessä.  Syyskuun 2022 näyttely lähestyi uhkaavasti ja teosten määrää oli kasvatettava, jotta valinnan mahdollisuuksia olisi riittävästi, eli mitkä ns. selviäisivät jatkoon ja näyttelyyn. Kaivaessani kuva-arkistoja, löysin naisesta kuvan, joka mystisesti katsoo alaviistoon - kuva sai aikaan tarvittavan reaktion. Selasin Berliinistä ostamaani kirjaa ja löysin mielestäni teokseen/tarinaan sopivat sivut ja sain ajatuksen kokonaisuudesta, inspiraatio syttyi. Hahmottelin naisen ja kiinnitin kirjansivut maalilla kankaalle, ajatuksissa jo samalla naisen ylle tulevan asun värin. Jollain tapaa ajatukseni pyörivät Agatha Christien kirjan pohjalta tehdyn elokuvan 'Idän pikajuna' ympärillä. Ne tunnelmat olivat syöpyneet mieleeni. Elokuvan olen nähnyt monet kerrat, myös uusimman version....

Aloitus ja hahmotelma  Halusin luoda jotain, joka pysäyttää, saada tunnetta, intensiivisyyttä. Hiljaista voimaa, pistää miettimään mitä katseen taakse piiloutuu. Löysin omista valokuva-arkistoista sopivan ja pysäyttävän kuvan, jota käytin mallina. Kuvassa olevan tytön kasvot kertoivat minulle enemmän kuin nopealla silmäyksellä ymmärsin. Itse löysin katseesta pelkoa, arkuutta, ihmettelyä ja herkyyttä. Pidempään tuijottaessa, vahvuutta ja itsevarmuutta, voimaa. Sitten kaivoin jälleen kerran Avignonista ostamani kirjan. Valokuvan tueksi halusin löytää  sanallisen merkityksen teokselle, ja miltä se näyttää ja tuntuu itselleni. Repäisin jälleen kirjasta sivun (josta löytyy nuo sanat - la force tarquilla) ja teoksen tarina oli valmis alitajunnan käsittelyyn. Aloituksen ja kasvojen hahmottelun jälkeen annoin teoksen olla, prosessi oli käynnissä,  alitajunta teki tehtäväänsä;  käytettävien värien ynnä muiden suhteen. Mielenkiintoista oli se kuinka hahmo alkoi elää taustaa va...

 Joskus istuessani tunnen pääni olevan kuin mehiläispesä, jossa ideat pörrää sikinsokin tai lottokone, jossa pallot pyörii ja yksi pallo kerrallaan odottaa ulospääsyä. Kaikki loppukädessä on kuitenkin sattumaa ja yhdistelmä erilaisia asioita aina välineitä ja saatavilla olevia tyhjiä canvaksia myöden. Onneksi apua saa mietiskelemällä, skitsikirjasta katselemalla, selaamalla valokuvia, katselemalla Avignonista ostamaani 1950-luvullla kirjoitettua kirjaa jne. Avignonista ostetun kirjan sivujen pohjalta on syntynyt jo melko monta teosta. Selailemalla sivuja löytyy lause tai sana, joka yhdistyy mielikuvussani johonkin valokuvaan.  Näin syntyy teokselle tarina, joka itselleni tekee siitä mielenkiintoisemman tehdä. Oikealla ja alla otteita skitsi-kirjasta. Kirjaan olen piirrellyt vuosien varrella  ties vaikka mitä.  Samoin sieltä löytyy piirrettyjä hahmoja, joista jotkut jossain vaiheessa ovat päätyneet paperille tai kankaalle.  Kun mielikuva teoksen tarinasta on synt...