Siirry pääsisältöön

Muistojen pauloissa

 

Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla.

Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää.
'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villasta ja värimaailma oli niukka. Oman oletukseni mukaan ne olivat ruskeasävytteisiä; ja hatut/lakit kuuluivat lähes aina asuun - näistä ajatuksista teokseen väripaletti (pale rose blush, burnt sierra, burgundin punainen, raw umber, raw sienna, payne's gray).

'Perhosen kosketus' kertoo taas oman lapsuusaikani muistoista. Lapsena ja hyvinkin uteliaana, halu tutustua luontoon oli suuri, etenkin meidän kesäpaikassa Loviisassa. Kaikki oli ihmeellistä ja tietenkin uutta. Perhonen on viehättänyt minua omalla herkkyydellään ensi kohtaamisesta lähtien. Perhosen kosketus on kevyt, herkkä, elämästä lupauksia antava, positiivinen.
Väripaletista halusin herkän, kesäisen ja vähän vanhahtavan sävyisen (pale olive, powder blue, pale lemon, raw sienna ja struktuuria antamaan taustalle käytin fibre pastea).

Nyt näin keskikesän aikaan jatkan aiheiden ja materiaalin keruuta seuraavia maalaussessioita varten. Pidän silmät auki ja imen kaiken mahdollisen näkemäni ja kokemani itseeni 'kuvina', väreinä ja fiiliksinä. Kokemani tunnelmat välittyy sitten kankaalle muodossa tai toisessa jossain kohtaa.

Erinomaista kesän jatkoa kaikille!

Tunnelmoikaa, ihastelkaa luontoa, nauttikaa jokaisella solulla elämästä.

Kommentit

Suosikit

Tunnelma rajalla - Idän pikajunassako?

Ostaessani keväällä Berliinistä kirjaa - The Spirit of the Border - en silloin vielä tiennyt mihin se johtaa. Ajatuksena oli kyllä hyödyntää kirjan sivuja taiteessa, mutta miten, missä ja minkä teoksen yhteydessä.  Syyskuun 2022 näyttely lähestyi uhkaavasti ja teosten määrää oli kasvatettava, jotta valinnan mahdollisuuksia olisi riittävästi, eli mitkä ns. selviäisivät jatkoon ja näyttelyyn. Kaivaessani kuva-arkistoja, löysin naisesta kuvan, joka mystisesti katsoo alaviistoon - kuva sai aikaan tarvittavan reaktion. Selasin Berliinistä ostamaani kirjaa ja löysin mielestäni teokseen/tarinaan sopivat sivut ja sain ajatuksen kokonaisuudesta, inspiraatio syttyi. Hahmottelin naisen ja kiinnitin kirjansivut maalilla kankaalle, ajatuksissa jo samalla naisen ylle tulevan asun värin. Jollain tapaa ajatukseni pyörivät Agatha Christien kirjan pohjalta tehdyn elokuvan 'Idän pikajuna' ympärillä. Ne tunnelmat olivat syöpyneet mieleeni. Elokuvan olen nähnyt monet kerrat, myös uusimman version....

Pienen pojan maailmaa ihmettelevät tarinat

Pienen pojan tarina sai alunperin alkunsa Pariisissa, yhdessä niistä monista kauniista puistoista, joita Pariisissa on. Oli syksyn puoliväli 2021 meneillään ja kyseinen poika juoksenteli puistossa ihmetellen erilaisia asioita; niin puistossa kuin sen ympäristössäkin. Sain ikuistettua pojan kameralla. En silloin vielä tiennyt mitä kuva-aihiolla teen ja miten sitä käytän, mutta nyt hän esiintyy jo kolmessa teoksessa. Voisiko sitä jo kutsua jonkinlaiseksi sarjaksi. Sarjan ensimmäinen teos valmistui jo aikaisin keväällä 2022. Teos oli matkalla syksyllä pidettävään näyttelyyn Galleria FOGGAssa. Irronnutta ilmapalloaan ihmetellessä, pojalla on kenties ajatuksissa suuret haaveet elämästä ja sen ihmeistä; yksi niistä on leijaileva ilmapallo ja mihin se on matkalla. Teos sai nimen 'Haaveitako vain' - 50x40cm. Teos löysi näyttelystä tiensä uuteen kotiin. Tästä teoksesta olen jo  aiemmin  erillisen jutun ja sen taustat kertonut 'Kaunein asia elämässä  on rakkaus-teos' blogi-kirjoi...

Pieni tuulahdus runoutta elämäämme

  Minua on aina kiinnostanut omien juttujen riimittely joko loppusoinnuilla tai ilman - omaa runoutta siis - maalaamisen lisäksi tietysti. Aloitan riimittelyn yleensä kirjoittamalla vain sanoja joita ajattelin kyseisen kohteen tai asian runossa käsittelevän. Olen kirjoittanut paljon erilaisia onnittelurunoja kaiken ikäisille - minusta se on hauskaa. Niinpä sain idean, että seuraavan näyttelyn jonkinlainen teema voisi olla runous. Tässä tapauksessa se tarkoittaa vain sitä, että kirjoitan jokaisesta tekemästäni teoksesta jonkun riimin joka siihen sopii. Näin samalla rakentuu näyttelyyn teosluettelo, joka teoskuvan tueksi kertoo siitä hiukan enemmän kenties; toki katsoja luo oman maailmansa katsottavan teoksen ympärille. Katsotaan kuinka tässä käy. Teosten suunnittelun ajattelin tällä kertaa toteuttaa tekemällä itselleni ns. storyboardin, jossa hahmottelen ideaa, teoksen kokoa ja muuta. Tähän asti se on toiminut varsin hyvin. Se on auttanut ja helpottanut teosten syntyä, kun on etukät...