Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa
Bassiste entre les concerts - 120x100 cm Heräsin lauantai-aamuna melkoisen sumuiseen aamuun, kahdestakin syystä; perjantai ilta kapakassa oli vierähtänyt pitkäksi ja lauantai-aamun sää oli hengeltään harmaa. Kaikesta huolimatta mieleni täyttyi aurinkoisista ajatuksista; illalla on keikka, johon yllättäen sain kutsun mennä soittamaan, bändin vakituinen basisti oli sairastunut - olin onnekas ja onnellinen, sillä illan yhtye on alueella hyvin suosittu. Tämä oli hieno mahdollisuus päästä esiintymään Jazz Café Montparnasse' en, joka sijaitsi 5. kaupunginosassa. Nyt oli pakko nousta ylös ja hieman tapailla bassoani. Bassoni tapailu oli aluksi hyvin varovaista ja jännityksen täyttämää epävarmuutta oli ilmassa. Olin saanut tekstiviestillä kutsun esittäneeltä bändin jäseneltä illan soittolistan - useimmat listalla olevat kappaleet olivat minulle ennestään jo tuttuja; ajattelin silti, että harjoitus tekisi mestarin. Nautin kevyen aamiaisen ja sen perään lounaan. Irroitin kielet soittimise