Välillä täyttyy ottaa etäisyyttä studiosta, maalaamisesta ja päivittäisestä uusien teosten suunnittelusta. Tuntuu joskus, että jähmetyn paikoilleni kuin puuro. Mikään ei etene. Tiedän kuitenkin olevani suhteellisen tuottelias. Ensi vuoden marraskuussa pidettävässä näyttelyssä todennäköisesti teoksista löytyy nyt koettua värimaailmaa, mitä muuta, saas nähdä 😉. Etäisyyttä studiosta lähdin hakemaan vaimoni kanssa Pohjois-Italiasta, Piemontesta. Syksyn värit leikkivät upean valon kanssa, sekoittuen välillä hempeään usvaan. Ilme muuttuu päivän aikana useaan otteeseen. Aamut ja illat antavat parasta väriskaalaa. Pari ajatuksen alla olevaa teosta saattavat sotkeutua keskenään. Joskus se on hyvä, sillä se saattaa tuottaa mieluisia yllätyksiä, uusia tapoja toteuttaa jokin kohta, väriyhdistelmä tai jotain muuta positiivista tapahtuu. Tässä on osa yhdestä keskeneräisestä teoksesta esimerkkinä, jossa syksyn värit toistuvat kuten olen ne kokenut Italiassa (esim. jos vertaa ylläolevaa kuvaa). Teo
Minä joskus vuonna 1958 Vaasassa (piirsin tämän kuvasta) Mystiikka, jännitys, satumainen draama, herkkyys… näistä aineksista rakentuu tämän taiteilijan huikeat teokset. Hänen tyyli on mutkaton ja minimalistinen. Maalauksia hallitsee niin herkkä abstrakti sisältö, että tekee mieli verrata sitä ilmakehän rakenteisiin. Minimaaliset yksityiskohdat antavat tilaa selittämättömyydelle, jossa tunne ja tunnelma on uniikki ja tämän taiteilijan luovuuden ”leima”. Hänen tuotannossa painotus korostuu voimakkaaseen kontrastiin esimerkiksi kuten pieni ihminen suuressa kaikkeudessa… Ylläolevan esittelyn ja kuvauksen taiteestani kirjoitti Helsingin Taideyhdistyksen Marianne Matikka. - Kiitos Marianne, kiitos Helsingin Taideyhdistys Juttu on julkaistu jo aiemmin Helsingin Taideyhdityksen sivuilla lokakuussa 2022. Tähän blogiinjuttuun olen lisännyt teosten nimen, koon ja mitä niille kuuluu nyt. There is always happening some good things in life - 60x80 cm Tämä löysi uuden kodin Maununnevalta lo