Siirry pääsisältöön

Basistin päiväkirjasta

 Bassiste entre les concerts - 120x100 cm

Heräsin lauantai-aamuna melkoisen sumuiseen aamuun, kahdestakin syystä; perjantai ilta kapakassa oli vierähtänyt pitkäksi ja lauantai-aamun sää oli hengeltään harmaa. Kaikesta huolimatta mieleni täyttyi aurinkoisista ajatuksista; illalla on keikka, johon yllättäen sain kutsun mennä soittamaan, bändin vakituinen basisti oli sairastunut - olin onnekas ja onnellinen, sillä illan yhtye on alueella hyvin suosittu. Tämä oli hieno mahdollisuus päästä esiintymään Jazz Café Montparnasse' en, joka sijaitsi 5. kaupunginosassa. 

Nyt oli pakko nousta ylös ja hieman tapailla bassoani.
Bassoni tapailu oli aluksi hyvin varovaista ja jännityksen täyttämää epävarmuutta oli ilmassa. Olin saanut tekstiviestillä kutsun esittäneeltä bändin jäseneltä illan soittolistan - useimmat listalla olevat kappaleet olivat minulle ennestään jo tuttuja; ajattelin silti, että harjoitus tekisi mestarin.
Nautin kevyen aamiaisen ja sen perään lounaan. Irroitin kielet soittimisesta kuljetusta varten välttääkseni niitä vahingoittumasta, sillä uusiin kieliin ei tällä hetkellä rahat riittäneet (vuokraan oli sulanut suurin osa rahoista). Puin päälle esiintymistilanteissa käyttämäni siniharmaan puvun; mielestäni se sopi klubikeikan henkeen ja fiilikseen. Myös vihreä baskerini kuului asuun. 
Otin basson selkääni ja tallustelin pienestä vuokra-asunnostani ulos, joka sijaitsi kolmannessa kerroksessa Pariisin 7. kaupunginosassa; keskustassa siis. Portaat alas ja kadulle, edelleen sangen sumuiseen tunnelmaan. Iltapäivällä oli vielä koko bändin kanssa harjoitukset ennen illan esitystä.
Kävellessä klubille ilma alkoi selkiytyä ja värit alkoivat erottua. Matkaa oli kävellen puolisen tuntia. Tunnelma sisälläni oli suhteellisen rauhallinen ja jostain syystä minua hymyilytti. Perjantaisen kapakkaillan harmaus oli tiessään ja illan sävelmät soivat kirkkaana päässäni. Tästä tulee hyvä keikka, hyvä kokonaisuus, mietin mielessäni.

Iltapäivän harjotukset ja jammailut sujuivat mallikkaasti
Illan konsertti ja klubi pullollaan ihmisiä. Tunnelma oli hyvä; ensimmäinen kappale 'The Dry Cleaner' jyrähti käyntiin ja ihmiset selvästi viihtyivät. Kaikki alkoi olla selkeää, soitto sujui ja ilta eteni. Viimeinen kappale 'Norwegian Victor' sai illan ehdottomasti parhaat suosionosoitukset. Saa nähdä pääsenkö uudelleen mukaan vastaavaan menoon. 

Basso selkään ja takaisin kotiin - nyt maistui yksi pastis.

Terveisiä Ranskanmaalta - mukavaa kesän odotusta!











Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv