Basistin päiväkirjasta

 Bassiste entre les concerts - 120x100 cm

Heräsin lauantai-aamuna melkoisen sumuiseen aamuun, kahdestakin syystä; perjantai ilta kapakassa oli vierähtänyt pitkäksi ja lauantai-aamun sää oli hengeltään harmaa. Kaikesta huolimatta mieleni täyttyi aurinkoisista ajatuksista; illalla on keikka, johon yllättäen sain kutsun mennä soittamaan, bändin vakituinen basisti oli sairastunut - olin onnekas ja onnellinen, sillä illan yhtye on alueella hyvin suosittu. Tämä oli hieno mahdollisuus päästä esiintymään Jazz Café Montparnasse' en, joka sijaitsi 5. kaupunginosassa. 

Nyt oli pakko nousta ylös ja hieman tapailla bassoani.

Bassoni tapailu oli aluksi hyvin varovaista ja jännityksen täyttämää epävarmuutta oli ilmassa. Olin saanut tekstiviestillä kutsun esittäneeltä bändin jäseneltä illan soittolistan - useimmat listalla olevat kappaleet olivat minulle ennestään jo tuttuja; ajattelin silti, että harjoitus tekisi mestarin.

Nautin kevyen aamiaisen ja sen perään lounaan. Irroitin kielet soittimisesta kuljetusta varten välttääkseni niitä vahingoittumasta, sillä uusiin kieliin ei tällä hetkellä rahat riittäneet (vuokraan oli sulanut suurin osa rahoista). Puin päälle esiintymistilanteissa käyttämäni siniharmaan puvun; mielestäni se sopi klubikeikan henkeen ja fiilikseen. Myös vihreä baskerini kuului asuun. 

Otin basson selkääni ja tallustelin pienestä vuokra-asunnostani ulos, joka sijaitsi kolmannessa kerroksessa Pariisin 7. kaupunginosassa; keskustassa siis. Portaat alas ja kadulle, edelleen sangen sumuiseen tunnelmaan. Iltapäivällä oli vielä koko bändin kanssa harjoitukset ennen illan esitystä.

Kävellessä klubille ilma alkoi selkiytyä ja värit alkoivat erottua. Matkaa oli kävellen puolisen tuntia. Tunnelma sisälläni oli suhteellisen rauhallinen ja jostain syystä minua hymyilytti. Perjantaisen kapakkaillan harmaus oli tiessään ja illan sävelmät soivat kirkkaana päässäni. Tästä tulee hyvä keikka, hyvä kokonaisuus, mietin mielessäni.

Iltapäivän harjotukset ja jammailut sujuivat mallikkaasti

Illan konsertti ja klubi pullollaan ihmisiä. Tunnelma oli hyvä; ensimmäinen kappale 'The Dry Cleaner' jyrähti käyntiin ja ihmiset selvästi viihtyivät. Kaikki alkoi olla selkeää, soitto sujui ja ilta eteni. Viimeinen kappale 'Norwegian Victor' sai illan ehdottomasti parhaat suosionosoitukset. Saa nähdä pääsenkö uudelleen mukaan vastaavaan menoon. 

Basso selkään ja takaisin kotiin - nyt maistui yksi pastis.

Terveisiä Ranskanmaalta - mukavaa kesän odotusta!