Siirry pääsisältöön

Mistä kaikki alkaa, millä ideoilla ja välineillä


 Joskus istuessani tunnen pääni olevan kuin mehiläispesä, jossa ideat pörrää sikinsokin tai lottokone, jossa pallot pyörii ja yksi pallo kerrallaan odottaa ulospääsyä. Kaikki loppukädessä on kuitenkin sattumaa ja yhdistelmä erilaisia asioita aina välineitä ja saatavilla olevia tyhjiä canvaksia myöden.

Onneksi apua saa mietiskelemällä, skitsikirjasta katselemalla, selaamalla valokuvia, katselemalla Avignonista ostamaani 1950-luvullla kirjoitettua kirjaa jne. Avignonista ostetun kirjan sivujen pohjalta on syntynyt jo melko monta teosta. Selailemalla sivuja löytyy lause tai sana, joka yhdistyy mielikuvussani johonkin valokuvaan.  Näin syntyy teokselle tarina, joka itselleni tekee siitä mielenkiintoisemman tehdä.




Oikealla ja alla otteita skitsi-kirjasta. Kirjaan olen piirrellyt vuosien varrella ties vaikka mitä.  Samoin sieltä löytyy piirrettyjä hahmoja, joista jotkut jossain vaiheessa ovat päätyneet paperille tai kankaalle. 




Kun mielikuva teoksen tarinasta on syntynyt, aloitan väripaletin valitsemisen, hamuilen erilaisia välineitä, mietin toteutustapaa, kokonaisuutta, mahdollisesti hahmottelen lehtiölle, repäisen kenties sivun kirjasta, sekoitan värejä kokeeksi, muutama harjoitusveto ja sitten vaan menoksi. Sitten olen jonkinlaisessa flow-tilassa, asioita tapahtuu ja lopussa ei oikein muista mitä tuli tehtyä; vasta kun antaa tekeleelle aikaa olla ja kuivua, katselen sitä tarkemmin ja mietin miten tästä eteenpäin. 

Akryylimaalausurani alkoi keväällä 2019. Olin veljeni kanssa lounaalla Uudenmaakadulla ravintola Pennyssä. Lounaan jälkeen kävelimme kohti Erottajaa ja halusin ennen sitä pysähtyä taideliikkeen eteen haaveilemaan hetkeksi. Sanoin veljelleni: 'Jossain vaiheessa aloitan noilla akryylimaaleilla'. Hän totesi välittömästi: 'Ei kun nyt heti, mennään sisään ja ostan sinulle synttärilahjaksi aloituspaketin'. Sitten sisään ja valitsemaan perussetti maaleja, palettiveitsiä, ja siveltimiä. Olen ikuisesti kiitollinen veljelleni tästä lievästä painostuksesta. Ja siitä alkoi akryylimaalusurani. Sitä on nyt kestänyt kolme vuotta ja tulee jatkumaan pitkään. Nyt on takana jo kolme näyttelyä, syksyllä 2022 tulossa yhteisnäyttely ja suunnitteilla syksylle 2023 myös yhteisnäyttely. 


Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä kuinka ideat saattavat hautua vuosien ajan, ennen toteutusta.
Tämän tanssijan hahmottelin skitsikirjaani jo vuonna 1998, josta asti minulla oli ajatus siirtää se jossain  vaiheessa joko isommalle paperille tai kankaalle. Tällainen tanssija oli muistaakseni jonkun balettiesityksen seuraamisen yhteydessä jäänyt verkkokalvoille.

Ja tällainen siitä sitten tuli vuonna 2020

Lightness of dance, 73 x 92cm


Välineet joita käytän työskennellessäni ovat hyvin moninaiset. Siveltimet, palettiveitset, erilaiset sienet, rätit, ryysyt, telat ja ikkunalastat sekä tietysti pelkät sormet toimivat myös hyvin maalin levittämisessä kankaalle.

Palttiveitsiä

Lastoja ja sieniä

Pensseleitä

Rullia ja lastoja

Erilaisia sieniä





Kommentit

Suosikit

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Pienen pojan maailmaa ihmettelevät tarinat

Pienen pojan tarina sai alunperin alkunsa Pariisissa, yhdessä niistä monista kauniista puistoista, joita Pariisissa on. Oli syksyn puoliväli 2021 meneillään ja kyseinen poika juoksenteli puistossa ihmetellen erilaisia asioita; niin puistossa kuin sen ympäristössäkin. Sain ikuistettua pojan kameralla. En silloin vielä tiennyt mitä kuva-aihiolla teen ja miten sitä käytän, mutta nyt hän esiintyy jo kolmessa teoksessa. Voisiko sitä jo kutsua jonkinlaiseksi sarjaksi. Sarjan ensimmäinen teos valmistui jo aikaisin keväällä 2022. Teos oli matkalla syksyllä pidettävään näyttelyyn Galleria FOGGAssa. Irronnutta ilmapalloaan ihmetellessä, pojalla on kenties ajatuksissa suuret haaveet elämästä ja sen ihmeistä; yksi niistä on leijaileva ilmapallo ja mihin se on matkalla. Teos sai nimen 'Haaveitako vain' - 50x40cm. Teos löysi näyttelystä tiensä uuteen kotiin. Tästä teoksesta olen jo  aiemmin  erillisen jutun ja sen taustat kertonut 'Kaunein asia elämässä  on rakkaus-teos' blogi-kirjoi...

Opettamisen riemua - onnistumisen iloa

Eräänä tammikuun päivänä soi puhelin. Toisessa päässä kysyttiin kiinnostaisiko minua ryhtyä opettajaksi; olin äimän käkenä ja isona kysymysmerkkinä ja samalla salaa innoissani.   Itä-Helsingin Taideseuran järjestämälle Akryylimaalauksen perusteet -kurssille etsittiin sopivaa opettajaa ja he kysyivät minulta kiinnostustani asiaan. Ensin oli suuri epäusko - minäkö? Ja samalla tietyllä tapaa tunsin itseni otetulta ja kysymys tuntui itseasiassa tosi hyvältä. Päivän harkittuani vastasin kyllä kiinnostaa! Kurssi alkoi tammikuun 22. päivä, ilmassa oli jännitystä. Olin valmistellut powerpoint-esityksen ensimmäiseen kertaan. Kävin esityksessä läpi akryylimaalauksen perusteita, väriympyrää, välineitä, maaleja ja yleisellä tasolla tyylejä ja erilaisia toteutustapoja.  Ensimmäisen kerran aiheeksi valitsin maiseman, jota kukin toteutti omalla tavallaan. Kiersin katsomassa ja antamassa tarvittaessa tukea ja ohjeita. Olin otettu siitä innosta millä oppilaat kävivät aiheen kimppuun. Olin myös...