Siirry pääsisältöön

Mistä kaikki alkaa, millä ideoilla ja välineillä


 Joskus istuessani tunnen pääni olevan kuin mehiläispesä, jossa ideat pörrää sikinsokin tai lottokone, jossa pallot pyörii ja yksi pallo kerrallaan odottaa ulospääsyä. Kaikki loppukädessä on kuitenkin sattumaa ja yhdistelmä erilaisia asioita aina välineitä ja saatavilla olevia tyhjiä canvaksia myöden.

Onneksi apua saa mietiskelemällä, skitsikirjasta katselemalla, selaamalla valokuvia, katselemalla Avignonista ostamaani 1950-luvullla kirjoitettua kirjaa jne. Avignonista ostetun kirjan sivujen pohjalta on syntynyt jo melko monta teosta. Selailemalla sivuja löytyy lause tai sana, joka yhdistyy mielikuvussani johonkin valokuvaan.  Näin syntyy teokselle tarina, joka itselleni tekee siitä mielenkiintoisemman tehdä.




Oikealla ja alla otteita skitsi-kirjasta. Kirjaan olen piirrellyt vuosien varrella ties vaikka mitä.  Samoin sieltä löytyy piirrettyjä hahmoja, joista jotkut jossain vaiheessa ovat päätyneet paperille tai kankaalle. 




Kun mielikuva teoksen tarinasta on syntynyt, aloitan väripaletin valitsemisen, hamuilen erilaisia välineitä, mietin toteutustapaa, kokonaisuutta, mahdollisesti hahmottelen lehtiölle, repäisen kenties sivun kirjasta, sekoitan värejä kokeeksi, muutama harjoitusveto ja sitten vaan menoksi. Sitten olen jonkinlaisessa flow-tilassa, asioita tapahtuu ja lopussa ei oikein muista mitä tuli tehtyä; vasta kun antaa tekeleelle aikaa olla ja kuivua, katselen sitä tarkemmin ja mietin miten tästä eteenpäin. 

Akryylimaalausurani alkoi keväällä 2019. Olin veljeni kanssa lounaalla Uudenmaakadulla ravintola Pennyssä. Lounaan jälkeen kävelimme kohti Erottajaa ja halusin ennen sitä pysähtyä taideliikkeen eteen haaveilemaan hetkeksi. Sanoin veljelleni: 'Jossain vaiheessa aloitan noilla akryylimaaleilla'. Hän totesi välittömästi: 'Ei kun nyt heti, mennään sisään ja ostan sinulle synttärilahjaksi aloituspaketin'. Sitten sisään ja valitsemaan perussetti maaleja, palettiveitsiä, ja siveltimiä. Olen ikuisesti kiitollinen veljelleni tästä lievästä painostuksesta. Ja siitä alkoi akryylimaalusurani. Sitä on nyt kestänyt kolme vuotta ja tulee jatkumaan pitkään. Nyt on takana jo kolme näyttelyä, syksyllä 2022 tulossa yhteisnäyttely ja suunnitteilla syksylle 2023 myös yhteisnäyttely. 


Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä kuinka ideat saattavat hautua vuosien ajan, ennen toteutusta.
Tämän tanssijan hahmottelin skitsikirjaani jo vuonna 1998, josta asti minulla oli ajatus siirtää se jossain  vaiheessa joko isommalle paperille tai kankaalle. Tällainen tanssija oli muistaakseni jonkun balettiesityksen seuraamisen yhteydessä jäänyt verkkokalvoille.

Ja tällainen siitä sitten tuli vuonna 2020

Lightness of dance, 73 x 92cm


Välineet joita käytän työskennellessäni ovat hyvin moninaiset. Siveltimet, palettiveitset, erilaiset sienet, rätit, ryysyt, telat ja ikkunalastat sekä tietysti pelkät sormet toimivat myös hyvin maalin levittämisessä kankaalle.

Palttiveitsiä

Lastoja ja sieniä

Pensseleitä

Rullia ja lastoja

Erilaisia sieniä





Kommentit

Suosikit

Vuosi vaihtui - mitä seuraavaksi

Vuosi vaihtui. Melko vilkas ja tapahtumarikas vuosi 2023 takana. Oman taiteen tekemisen kautta tapahtui suhteellisen paljon niin näyttelyiden kuin tilaustöidenkin osalta. Välillä tuntui, ettei muuta paljon ehdikään.  Henkilökohtaisesti isoimpaan näyttelyyn valmistautuminen otti todella paljon aikaa, mutta ilman kiirettä. 50 taulua valmistui loka-marraskuussa pidettävää näyttelyä varten hyvissä ajoin. Näyttelyn pidimme yhdessä nukketaiteilija Carita Kansinin kanssa. Caritalla oli näyttelyssä esillä parikymmentä ihastuttavaa nukkea. Tapahtumapaikkana toimi Galleria 4-Kuus Uudenmaankadulla.  Ihmiset löysivät hyvin galleriaan ja myytyäkin saimme ihan mukavasti, kiitos siitä kaikille taulun tai nuken ostajille. Näyttely omasta mielestämme sujui sen verran hyvin, että päätimme toistaa yhteisnäyttelyn parin vuoden kuluttua; ja niinpä varasimme saman galleriatilan 25.10 - 21.11.2025 näyttelyämme varten. Tänä vuonna tekemisessä on kolme asiaan, johon keskityn vähemm än näyttelyitä mate...

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän h...

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...