Siirry pääsisältöön

Mistä kaikki alkaa, millä ideoilla ja välineillä


 Joskus istuessani tunnen pääni olevan kuin mehiläispesä, jossa ideat pörrää sikinsokin tai lottokone, jossa pallot pyörii ja yksi pallo kerrallaan odottaa ulospääsyä. Kaikki loppukädessä on kuitenkin sattumaa ja yhdistelmä erilaisia asioita aina välineitä ja saatavilla olevia tyhjiä canvaksia myöden.

Onneksi apua saa mietiskelemällä, skitsikirjasta katselemalla, selaamalla valokuvia, katselemalla Avignonista ostamaani 1950-luvullla kirjoitettua kirjaa jne. Avignonista ostetun kirjan sivujen pohjalta on syntynyt jo melko monta teosta. Selailemalla sivuja löytyy lause tai sana, joka yhdistyy mielikuvussani johonkin valokuvaan.  Näin syntyy teokselle tarina, joka itselleni tekee siitä mielenkiintoisemman tehdä.




Oikealla ja alla otteita skitsi-kirjasta. Kirjaan olen piirrellyt vuosien varrella ties vaikka mitä.  Samoin sieltä löytyy piirrettyjä hahmoja, joista jotkut jossain vaiheessa ovat päätyneet paperille tai kankaalle. 




Kun mielikuva teoksen tarinasta on syntynyt, aloitan väripaletin valitsemisen, hamuilen erilaisia välineitä, mietin toteutustapaa, kokonaisuutta, mahdollisesti hahmottelen lehtiölle, repäisen kenties sivun kirjasta, sekoitan värejä kokeeksi, muutama harjoitusveto ja sitten vaan menoksi. Sitten olen jonkinlaisessa flow-tilassa, asioita tapahtuu ja lopussa ei oikein muista mitä tuli tehtyä; vasta kun antaa tekeleelle aikaa olla ja kuivua, katselen sitä tarkemmin ja mietin miten tästä eteenpäin. 

Akryylimaalausurani alkoi keväällä 2019. Olin veljeni kanssa lounaalla Uudenmaakadulla ravintola Pennyssä. Lounaan jälkeen kävelimme kohti Erottajaa ja halusin ennen sitä pysähtyä taideliikkeen eteen haaveilemaan hetkeksi. Sanoin veljelleni: 'Jossain vaiheessa aloitan noilla akryylimaaleilla'. Hän totesi välittömästi: 'Ei kun nyt heti, mennään sisään ja ostan sinulle synttärilahjaksi aloituspaketin'. Sitten sisään ja valitsemaan perussetti maaleja, palettiveitsiä, ja siveltimiä. Olen ikuisesti kiitollinen veljelleni tästä lievästä painostuksesta. Ja siitä alkoi akryylimaalusurani. Sitä on nyt kestänyt kolme vuotta ja tulee jatkumaan pitkään. Nyt on takana jo kolme näyttelyä, syksyllä 2022 tulossa yhteisnäyttely ja suunnitteilla syksylle 2023 myös yhteisnäyttely. 


Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä kuinka ideat saattavat hautua vuosien ajan, ennen toteutusta.
Tämän tanssijan hahmottelin skitsikirjaani jo vuonna 1998, josta asti minulla oli ajatus siirtää se jossain  vaiheessa joko isommalle paperille tai kankaalle. Tällainen tanssija oli muistaakseni jonkun balettiesityksen seuraamisen yhteydessä jäänyt verkkokalvoille.

Ja tällainen siitä sitten tuli vuonna 2020

Lightness of dance, 73 x 92cm


Välineet joita käytän työskennellessäni ovat hyvin moninaiset. Siveltimet, palettiveitset, erilaiset sienet, rätit, ryysyt, telat ja ikkunalastat sekä tietysti pelkät sormet toimivat myös hyvin maalin levittämisessä kankaalle.

Palttiveitsiä

Lastoja ja sieniä

Pensseleitä

Rullia ja lastoja

Erilaisia sieniä





Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty