Siirry pääsisältöön

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä. 

Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne syntyvät tehdessä, kun teos alkaa resonoida erilaisia asioita, joko kuunneltavan musiikin myötä tai yksittäisen pensselin vedon tai värin ja siihen osuvasti liittyvän mielleyhtämän kera.

Ensimmäinen käsiteltävä teos on tributtini suurelle edesmenneelle taitelijalle, Picassolle. Kaikki tämä teoksen osalta lähti Pariisista ja Picasso -museosta syksyllä 2021. Museossa käydessäni näin seinällä Picassosta otetun mustavalkoisen valokuvan, jonka kuvasin kännykällä mahdollista myöhempää  käyttöä varten. Silloin en vielä tiennyt mihin se johtaa. Kotiin palattuani, olin sen verran innoissani ottamastani kuvasta, että piirsin siitä itselleni kuvan.

Tammikuussa 2022 tutkiessani Avignonista ostamani 1950-luvulta olevan kirjan sivuja, kun mietin seuraavan teoksen aihetta, löysin sivulta 72 lauseen, joka alkoi sanoilla 'Encore que se tet fut...' vapaasti käännettynä ' Vaikka hänen päänsä oli...'.

Samalla syttyi lamppu ja muistin ottamani kuvan Picassosta ja siitä tehdyn hahmotelman,  samalla päätin toteuttaa siitä ja kirjan sivusta teoksen. Sitten katsoin milloin Picasso kuoli, se oli vuosi 1973. Kuinka ollakaan sivu, josta tuon mainitsemani lauseen löysin oli sivu 72 ja kääntöpuoli 73; selvä merkki siis jostain. Nyt en voinut muuta kuin iskeä kiinni aiheeseen, otin canvaksen esiin ja hahmottelin Picasson kasvoja canvakselle. Sitten repäisin kyseisen sivun 72-73 kirjasta ja maalilla 'liimasin' sen canvakseen käyttämällä tietynlaista massa - Golden Fiber Pastea. Samalla se antoi teokseen yksityiskohtaista rakenne ja elävyyttä.

Ensimmäinen vaihe - hahmotelma kankaalle, kyseisen sivun kiinnittäminen sekä pohjaväri.
Toinen vaihe - tummempia alusvärejä ja syvyyden lisäystä, hahmon terävöintiä.
Lopputulos. Tämä oli esillä Tullisillan Kotigalleriassa Loviisassa keväällä 2022, josta se myytiin uudelle omistajalle.

Toinen käsiteltävä teos on Yön tanssiaiset. Tähän idea syntyi eräästä näkemästäni kuvasta ja siinä olevasta naisen asennosta. Hahmottelin tämänkin myöhempää käyttöä varten keväällä 2022. Edessä oli tuleva näyttely helmikuussa, johon tarvittiin uusia teoksia.
Ajatuksena oli luoda tunnelmainen, osittain epäselvä hahmo, jonkinlaisessa sinisävyisessä ympäristössä, jossa on illanhämyinen fiilis.
Tässä ensimmäisessä kuvassa on tehty jo pari kerrosta ja hahmo on alkanut saada lähes loppullisen muotonsa ja värinsä.
Tässä on lisätty sinisiä sävyjä ja tummennettu taustaa, joka sitten lopullisessa versiossa kuultaisi sopivasti läpi ja antaisi tavoitellun tunnelman.
Lopputulos. Teos oli myös esillä Tullisillan Kotigalleriassa, josta se siirtyi uuden omistajan haltuun.

Kolmas käsiteltävä teos on Brooklyn stories. Tästä teoksesta idea oli kypsynyt jo pidemmän aikaa. Pidän henkilökohtaisesti jazzista, ehkä eniten dixieland jazzista. Minua on kiehtonut puhallinsoittajien varsin erikoiset asennot, jazzklubien hämyisyys. Myös Ravintola Pennyn vessassa käydessäni lähes aina kuuli brooklyn-lähtöistä musiikkia. Valitut värit syntyivät ajatuksesta klubien hämyisyydestä johtuen ja paksujen sikarin savujen täyttämistä tiloista, hämärästä valaistuksesta. Minulle Brooklyn edustaa teoksen värejä.
Ensimmäisessä vaiheessa hahmottelin soittajan asennon ja paikan, liimasin stories-osuuden oikeaan laitaan Golden Fibre Pastea käyttäen. Tein väri pohjat ja valuttelin hiukan ohennettua maalia fiiliksen pohjaksi.

Lopputulos on mielestäni varsin svengaava. Monien väritasojen käsittely, antoi teokseen elävyyttä. Tämä oli myös esillä Tullisillan Kotigalleriassa hemikuussa 2022, josta se myytiin uuteen kotiin.

Neljänneksi teokseksi valikoitui tanssi-aiheinen tarina, pienestä tytöstä neljässä erilaisessa asennossa. Inspiraationa teokseen oli näkemäni kuva, josta hahmottelin oman. Teoksen nimi on Tripudio.
Teokseen valitsemani taustavärit olivat Powder Blue ja Raw Sienna, joita ohensin sopivan valuviksi vedellä, levitin niitä rullalla, välissä käytin pensseliä. Mutta rullalla sain aikaiseksi mielenkiintoista rakennetta taustalle. Tiesin, että tulen pitämään tanssijoiden taustan varsin vaaleana, niin rullan aiheuttama rosoisuus kuultaisi läpi lopullisen taustavärin - ohennettu Titanium White.
Samaa herkkyyttä ja keveyttä halusin tytön tanssin pyörteissä heiluviin helmoihin. Titanium Whiten ja läpikuultavan harmaan yhdistelmällä sain valon ja varjon vaikutetta ja elävyyttä hameeseen. Hameessa näkyvissä voimakkaammin valkoisissa ompeleissa käytin vain valkoista, mutta kevyesti, herkyyden ja ilmavuuden säilyttämiseksi.
Tässä työvaiheessa vahvistin tyttöjen hiusten ja ihon väriä. Korjailin ja tarkensin joitakin kohtia hameista, lisäsin kevyesti myös taustaan vähän vaaleutta.
Lopputuloksessa tarkensin vielä muutamia hiusten kohtia, osittain vaalensin niitä ja lisäsin ensimmäiselle tanssitytölle vaalenapunaisen lettinauhan antamaan kiinnostavan yksityiskohdan. Teos nimeltään Tripudio oli näytillä Tullisillan Kotigallerian näyttelyssä helmikuussa 2022. Se myös myytiin.

Viides teos ideoineen edustaa minulle itämaisuutta, sieltä se inspiraatiokin on kotoisin. Näin Italiassa eräässä kuvakirjassa kuvia Vietnamista, ja etenkin yksi kuva teki minuun suuren vaikutuksen. Se toi mieleeni Vietnamin sodan, tuon ei niin miellyttävän tapahtuman. Joka tapauksessa mietin kaikkien kärsimysten seurauksena hiljaista voimaa, jolla ne ihmiset nousivat kaikkien noiden tapahtumien jälkeen uuteen elämään. Sen seurauksena teoksen nimeksi tuli Hiljainen voima.
Ensimmäisessä vaiheessa taustavärit valikoituivat teeman mukaisesti (tribuutti Picassolle ja  tanssivat tytöt). Tässä käytin kuitenkin vähän enemmän harmaata, mutta kaikin puolin saamaa menetelmään kuin edellisessä Tripudio-teoksessa. Sitten hahmottelin tytön ja lisäsin revityn kirjan sivun kertomaan ikäänkuin tarinaa.
Tässä vaiheessa olen lisännyt tytölle tummat hiukset, tehostanut kasvoja tummalla pohjalla ja antanut muulle näkyvälle vartalolle muotoa.
Lopputuloksessa näkyy lisätyt vaaleat kohdat hiuksissa antamaan elävyyttä ja ilmettä. Kasvot saivat loppullisen muotonsa ja värinsä sekä alaosa vartalosta käsitelty Titanium Whitella käyttäen palettiveistä ja sientä. Samoin kevennetty valkoinen taustaväri on levitetty myös pehmeäksi sienellä.
Myös tämä teos oli Loviisassa Tullisillan Kotigallerian näyttelyssä helmikuussa 2022. Toistaiseksi myymättä oleva teos saa uuden mahdollisuuden esiintymiselle 28.10.23 alkaen Galleria 4-kuudessa, Uudenmaankadulla Helsingissä.

Kuudes teos on nimeltään Somewhere. Tämäkin teos on saanut inspiraationsa näkemästäni kuvasta; käsiinsä nojaava, omiin ajatuksiinsa vaipunut tai kenties tulevia miettivä poika. 
Teoksen väritys syntyi oman mielikuvan pohjalta. Kuvittelin menneen ajan, kenties 1800-lukua. Tuohon aikaan, ainakin nähtyjen elokuvien pohjalta, mielestäni värit olivat juuri tällaisia, jolloin elettiin kynttilän valon varassa. Poika ehkä haaveilee jostakin paremmasta, mahdollisesti merille lähdöstä tai kaipaa kenties vaan merillä olevaa isäänsä.
Teos on pieni, intensiivinen teos, jossa mielestäni olen saanut kuvaamani lopputuloksen aikaiseksi. Teos syntyi Ranskassa, Provencessa. Teoksessa olen lisäksi käyttänyt tehosteena wax pastelli-liituja.

Kaikkien näiden kuuden eri teoksen osalta olen saanut matkustaa mieleni sopukoihin, omiin maailmoihin, ajatuksiini, tuntien suurta mielehyvää. Elämä ja maalaaminen on aika mukavaa sanoisin. 

Kaikille toivotan mitä parasta syksyä ja käykäähän tsekkamassa uusin näyttelyni loka-marraskussa 29.10 - 24.11.2023 Galleria 4-Kuus. Näyttely on yhteisnäyttely nukketaitaiteilija Karita Kansinin kanssa.

Kommentit

Suosikit

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni