Siirry pääsisältöön

Hiljaisen voiman tarina - La force tranquilla

Aloitus ja hahmotelma

 Halusin luoda jotain, joka pysäyttää, saada tunnetta, intensiivisyyttä. Hiljaista voimaa, pistää miettimään mitä katseen taakse piiloutuu. Löysin omista valokuva-arkistoista sopivan ja pysäyttävän kuvan, jota käytin mallina. Kuvassa olevan tytön kasvot kertoivat minulle enemmän kuin nopealla silmäyksellä ymmärsin. Itse löysin katseesta pelkoa, arkuutta, ihmettelyä ja herkyyttä. Pidempään tuijottaessa, vahvuutta ja itsevarmuutta, voimaa.

Sitten kaivoin jälleen kerran Avignonista ostamani kirjan. Valokuvan tueksi halusin löytää sanallisen merkityksen teokselle, ja miltä se näyttää ja tuntuu itselleni. Repäisin jälleen kirjasta sivun (josta löytyy nuo sanat - la force tarquilla) ja teoksen tarina oli valmis alitajunnan käsittelyyn.

Aloituksen ja kasvojen hahmottelun jälkeen annoin teoksen olla, prosessi oli käynnissä, alitajunta teki tehtäväänsä; käytettävien värien ynnä muiden suhteen.


Mielenkiintoista oli se kuinka hahmo alkoi elää taustaa vasten ja antaa ohjeita seuraaviin pensselin vetoihin. Mielestäni valitsemani värit ilmentävät rauhallisuutta ja sain hahmolle ansaittua eloa, intensiivisyyttä katseeseen. Myös kirjan sivun liittäminen canvakselle antoi oman fiiliksensä teokselle.


Ilmeen kirkastusta ja muita efektejä ennen viimeistä vaihetta - Hiljainen voima herää eloon.


La force tranquilla - Hiljainen voima  60x80cm, akryyli

Valitettavasti tässä kaikki värit eivät toistu aivan yhtä hyvin kun livenä. Livenä katsoessa näkee paremmin eri kerroksia ja haluttua tunnetta.

Seuraava esiintyminen teokselle on 
Galleria 4-Kuus, Uudenmaankatu 4-6, Helsinki
29.10 - 24.11.2023

Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty