Siirry pääsisältöön

Hiljaisen voiman tarina - La force tranquilla

Aloitus ja hahmotelma

 Halusin luoda jotain, joka pysäyttää, saada tunnetta, intensiivisyyttä. Hiljaista voimaa, pistää miettimään mitä katseen taakse piiloutuu. Löysin omista valokuva-arkistoista sopivan ja pysäyttävän kuvan, jota käytin mallina. Kuvassa olevan tytön kasvot kertoivat minulle enemmän kuin nopealla silmäyksellä ymmärsin. Itse löysin katseesta pelkoa, arkuutta, ihmettelyä ja herkyyttä. Pidempään tuijottaessa, vahvuutta ja itsevarmuutta, voimaa.

Sitten kaivoin jälleen kerran Avignonista ostamani kirjan. Valokuvan tueksi halusin löytää sanallisen merkityksen teokselle, ja miltä se näyttää ja tuntuu itselleni. Repäisin jälleen kirjasta sivun (josta löytyy nuo sanat - la force tarquilla) ja teoksen tarina oli valmis alitajunnan käsittelyyn.

Aloituksen ja kasvojen hahmottelun jälkeen annoin teoksen olla, prosessi oli käynnissä, alitajunta teki tehtäväänsä; käytettävien värien ynnä muiden suhteen.


Mielenkiintoista oli se kuinka hahmo alkoi elää taustaa vasten ja antaa ohjeita seuraaviin pensselin vetoihin. Mielestäni valitsemani värit ilmentävät rauhallisuutta ja sain hahmolle ansaittua eloa, intensiivisyyttä katseeseen. Myös kirjan sivun liittäminen canvakselle antoi oman fiiliksensä teokselle.


Ilmeen kirkastusta ja muita efektejä ennen viimeistä vaihetta - Hiljainen voima herää eloon.


La force tranquilla - Hiljainen voima  60x80cm, akryyli

Valitettavasti tässä kaikki värit eivät toistu aivan yhtä hyvin kun livenä. Livenä katsoessa näkee paremmin eri kerroksia ja haluttua tunnetta.

Seuraava esiintyminen teokselle on 
Galleria 4-Kuus, Uudenmaankatu 4-6, Helsinki
29.10 - 24.11.2023

Kommentit

Suosikit

Vuosi vaihtui - mitä seuraavaksi

Vuosi vaihtui. Melko vilkas ja tapahtumarikas vuosi 2023 takana. Oman taiteen tekemisen kautta tapahtui suhteellisen paljon niin näyttelyiden kuin tilaustöidenkin osalta. Välillä tuntui, ettei muuta paljon ehdikään.  Henkilökohtaisesti isoimpaan näyttelyyn valmistautuminen otti todella paljon aikaa, mutta ilman kiirettä. 50 taulua valmistui loka-marraskuussa pidettävää näyttelyä varten hyvissä ajoin. Näyttelyn pidimme yhdessä nukketaiteilija Carita Kansinin kanssa. Caritalla oli näyttelyssä esillä parikymmentä ihastuttavaa nukkea. Tapahtumapaikkana toimi Galleria 4-Kuus Uudenmaankadulla.  Ihmiset löysivät hyvin galleriaan ja myytyäkin saimme ihan mukavasti, kiitos siitä kaikille taulun tai nuken ostajille. Näyttely omasta mielestämme sujui sen verran hyvin, että päätimme toistaa yhteisnäyttelyn parin vuoden kuluttua; ja niinpä varasimme saman galleriatilan 25.10 - 21.11.2025 näyttelyämme varten. Tänä vuonna tekemisessä on kolme asiaan, johon keskityn vähemm än näyttelyitä mate...

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän h...

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...