Siirry pääsisältöön

Hiljaisen voiman tarina - La force tranquilla

Aloitus ja hahmotelma

 Halusin luoda jotain, joka pysäyttää, saada tunnetta, intensiivisyyttä. Hiljaista voimaa, pistää miettimään mitä katseen taakse piiloutuu. Löysin omista valokuva-arkistoista sopivan ja pysäyttävän kuvan, jota käytin mallina. Kuvassa olevan tytön kasvot kertoivat minulle enemmän kuin nopealla silmäyksellä ymmärsin. Itse löysin katseesta pelkoa, arkuutta, ihmettelyä ja herkyyttä. Pidempään tuijottaessa, vahvuutta ja itsevarmuutta, voimaa.

Sitten kaivoin jälleen kerran Avignonista ostamani kirjan. Valokuvan tueksi halusin löytää sanallisen merkityksen teokselle, ja miltä se näyttää ja tuntuu itselleni. Repäisin jälleen kirjasta sivun (josta löytyy nuo sanat - la force tarquilla) ja teoksen tarina oli valmis alitajunnan käsittelyyn.

Aloituksen ja kasvojen hahmottelun jälkeen annoin teoksen olla, prosessi oli käynnissä, alitajunta teki tehtäväänsä; käytettävien värien ynnä muiden suhteen.


Mielenkiintoista oli se kuinka hahmo alkoi elää taustaa vasten ja antaa ohjeita seuraaviin pensselin vetoihin. Mielestäni valitsemani värit ilmentävät rauhallisuutta ja sain hahmolle ansaittua eloa, intensiivisyyttä katseeseen. Myös kirjan sivun liittäminen canvakselle antoi oman fiiliksensä teokselle.


Ilmeen kirkastusta ja muita efektejä ennen viimeistä vaihetta - Hiljainen voima herää eloon.


La force tranquilla - Hiljainen voima  60x80cm, akryyli

Valitettavasti tässä kaikki värit eivät toistu aivan yhtä hyvin kun livenä. Livenä katsoessa näkee paremmin eri kerroksia ja haluttua tunnetta.

Seuraava esiintyminen teokselle on 
Galleria 4-Kuus, Uudenmaankatu 4-6, Helsinki
29.10 - 24.11.2023

Kommentit

Suosikit

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Pienen pojan maailmaa ihmettelevät tarinat

Pienen pojan tarina sai alunperin alkunsa Pariisissa, yhdessä niistä monista kauniista puistoista, joita Pariisissa on. Oli syksyn puoliväli 2021 meneillään ja kyseinen poika juoksenteli puistossa ihmetellen erilaisia asioita; niin puistossa kuin sen ympäristössäkin. Sain ikuistettua pojan kameralla. En silloin vielä tiennyt mitä kuva-aihiolla teen ja miten sitä käytän, mutta nyt hän esiintyy jo kolmessa teoksessa. Voisiko sitä jo kutsua jonkinlaiseksi sarjaksi. Sarjan ensimmäinen teos valmistui jo aikaisin keväällä 2022. Teos oli matkalla syksyllä pidettävään näyttelyyn Galleria FOGGAssa. Irronnutta ilmapalloaan ihmetellessä, pojalla on kenties ajatuksissa suuret haaveet elämästä ja sen ihmeistä; yksi niistä on leijaileva ilmapallo ja mihin se on matkalla. Teos sai nimen 'Haaveitako vain' - 50x40cm. Teos löysi näyttelystä tiensä uuteen kotiin. Tästä teoksesta olen jo  aiemmin  erillisen jutun ja sen taustat kertonut 'Kaunein asia elämässä  on rakkaus-teos' blogi-kirjoi...

Opettamisen riemua - onnistumisen iloa

Eräänä tammikuun päivänä soi puhelin. Toisessa päässä kysyttiin kiinnostaisiko minua ryhtyä opettajaksi; olin äimän käkenä ja isona kysymysmerkkinä ja samalla salaa innoissani.   Itä-Helsingin Taideseuran järjestämälle Akryylimaalauksen perusteet -kurssille etsittiin sopivaa opettajaa ja he kysyivät minulta kiinnostustani asiaan. Ensin oli suuri epäusko - minäkö? Ja samalla tietyllä tapaa tunsin itseni otetulta ja kysymys tuntui itseasiassa tosi hyvältä. Päivän harkittuani vastasin kyllä kiinnostaa! Kurssi alkoi tammikuun 22. päivä, ilmassa oli jännitystä. Olin valmistellut powerpoint-esityksen ensimmäiseen kertaan. Kävin esityksessä läpi akryylimaalauksen perusteita, väriympyrää, välineitä, maaleja ja yleisellä tasolla tyylejä ja erilaisia toteutustapoja.  Ensimmäisen kerran aiheeksi valitsin maiseman, jota kukin toteutti omalla tavallaan. Kiersin katsomassa ja antamassa tarvittaessa tukea ja ohjeita. Olin otettu siitä innosta millä oppilaat kävivät aiheen kimppuun. Olin myös...