Siirry pääsisältöön

Pienen pojan tarina - matkalla näyttelyyn



Oli vuosi 2018, Chateau L'Isle Marie, lähellä Picauvillen kylää Pohjois-Normandiassa. Vietin toista kesää peräkkäin ystäväni Emmanuelin omistamassa linnassa, mm. auttaen puiston ja puutarhan ja muussa linnan ylläpidossa, asioissa mitkä milloinkin vaativat korjausta tai muuten huomiota. 

Vakituisen manageri pariskunnan ollessa lomalla pari viikkoa heinäkuussa, heitä tuurasi nelihenkinen ranskalainen, ihastuttava perhe. Heidän pienen poikansa iloinen tepastelu ja konttaus ikäisen tytön viiletys linnan salongissa ja muissa osissa oli välillä vauhdikasta - tilaa kun oli. 

Eräänä iltapäivänä tämä pieni 3 vuotias poika seisoi yllättäen paikallaan ja hiljaa ruokasalin lattialla, jolloin käytin tilaisuuden hyväksi ja nappasin hänestä kuvan. Ajattelin, että jollain tapaa tuon kuvan pohjalta maalaan tunnelmaan sopivan taulun jossain vaiheessa; ja nyt oli se hetki kun näyttelykin oli tulossa. Sittemmin tämä poika on kerinnyt jo asumaan Japanissa 5 vuotta perheensä kanssa, muuttaa takaisin Ranskaan ja aloittaa koulun. Japanissa asuessa perhe oli kasvanut vielä yhdellä pienellä konttaavalla pikkusiskolla.


Ensimmäinen maalikerros näytti tältä ja antoi suuntaa muistoistani kumpuavan tunnelman aikaan saamiseksi.

Sen jälkeen pohja- ja taustaväreiksi valitsin rauhallisen ja harmonisen ruskehtavan sävymaailman. Lisäksi taustalle tein öljy pastelleilla epämääräisiä kuvioita luomaan illuusiota vanhanaikaisesta tapettikuviosta. Linnassa oli kuviollinen, hyvin taitavasti tehty tammiparketti. Öljypastelleilla tein salmiakkiruudukon omaisia kuvioita lattiaan antamaan elävyyttä.


Sitten lisäsin pallon ja hyvin hyvin ohuesti piirtyvän piirongin (pallon yläpuolella) hennolla värillä. Piironkia tuskin erotta piirongiksi, mutta se väriläiskänä tasapainottaa teosta ja elävöittää taustaa. Sitten pojan vaatetus, kasvot ja muut yksityiskohdat olivat vuorossa; odottamani lopputuloksen ainekset olivat kasassa. Vielä piti saada teokseen vähän vaaleutta, sillä kirkasta ja vaaleaa oli myös linnan salongissa kuvanottohetkellä. Myös valo- ja varjokohtien viimeistelyä.


Teos on nähtävissä livenä Galleriassa 4-KUUS yli 40 muun teokseni ja Karitan 20 taitavasti paperista taiteltujen nukkien kanssa. Näyttely on siis yhdessä nukketaiteilija Karita Kansinin kanssa. Nuket ovat herkkiä, tunteita herättäviä ja ihastuttavia luomuksia, jotka kertovat omaa tarinaansa.

Näyttely on auki 29.10 - 24.11.2023

Galleria 4-KUUS
Uudenmaankatu 4-6, Helsinki
ti 10-16, ke-pe 11-17, la-su 12-16

Tervetuloa!



 


Kommentit

Suosikit

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Pienen pojan maailmaa ihmettelevät tarinat

Pienen pojan tarina sai alunperin alkunsa Pariisissa, yhdessä niistä monista kauniista puistoista, joita Pariisissa on. Oli syksyn puoliväli 2021 meneillään ja kyseinen poika juoksenteli puistossa ihmetellen erilaisia asioita; niin puistossa kuin sen ympäristössäkin. Sain ikuistettua pojan kameralla. En silloin vielä tiennyt mitä kuva-aihiolla teen ja miten sitä käytän, mutta nyt hän esiintyy jo kolmessa teoksessa. Voisiko sitä jo kutsua jonkinlaiseksi sarjaksi. Sarjan ensimmäinen teos valmistui jo aikaisin keväällä 2022. Teos oli matkalla syksyllä pidettävään näyttelyyn Galleria FOGGAssa. Irronnutta ilmapalloaan ihmetellessä, pojalla on kenties ajatuksissa suuret haaveet elämästä ja sen ihmeistä; yksi niistä on leijaileva ilmapallo ja mihin se on matkalla. Teos sai nimen 'Haaveitako vain' - 50x40cm. Teos löysi näyttelystä tiensä uuteen kotiin. Tästä teoksesta olen jo  aiemmin  erillisen jutun ja sen taustat kertonut 'Kaunein asia elämässä  on rakkaus-teos' blogi-kirjoi...

Opettamisen riemua - onnistumisen iloa

Eräänä tammikuun päivänä soi puhelin. Toisessa päässä kysyttiin kiinnostaisiko minua ryhtyä opettajaksi; olin äimän käkenä ja isona kysymysmerkkinä ja samalla salaa innoissani.   Itä-Helsingin Taideseuran järjestämälle Akryylimaalauksen perusteet -kurssille etsittiin sopivaa opettajaa ja he kysyivät minulta kiinnostustani asiaan. Ensin oli suuri epäusko - minäkö? Ja samalla tietyllä tapaa tunsin itseni otetulta ja kysymys tuntui itseasiassa tosi hyvältä. Päivän harkittuani vastasin kyllä kiinnostaa! Kurssi alkoi tammikuun 22. päivä, ilmassa oli jännitystä. Olin valmistellut powerpoint-esityksen ensimmäiseen kertaan. Kävin esityksessä läpi akryylimaalauksen perusteita, väriympyrää, välineitä, maaleja ja yleisellä tasolla tyylejä ja erilaisia toteutustapoja.  Ensimmäisen kerran aiheeksi valitsin maiseman, jota kukin toteutti omalla tavallaan. Kiersin katsomassa ja antamassa tarvittaessa tukea ja ohjeita. Olin otettu siitä innosta millä oppilaat kävivät aiheen kimppuun. Olin myös...