Siirry pääsisältöön

Pienen pojan tarina - matkalla näyttelyyn



Oli vuosi 2018, Chateau L'Isle Marie, lähellä Picauvillen kylää Pohjois-Normandiassa. Vietin toista kesää peräkkäin ystäväni Emmanuelin omistamassa linnassa, mm. auttaen puiston ja puutarhan ja muussa linnan ylläpidossa, asioissa mitkä milloinkin vaativat korjausta tai muuten huomiota. 

Vakituisen manageri pariskunnan ollessa lomalla pari viikkoa heinäkuussa, heitä tuurasi nelihenkinen ranskalainen, ihastuttava perhe. Heidän pienen poikansa iloinen tepastelu ja konttaus ikäisen tytön viiletys linnan salongissa ja muissa osissa oli välillä vauhdikasta - tilaa kun oli. 

Eräänä iltapäivänä tämä pieni 3 vuotias poika seisoi yllättäen paikallaan ja hiljaa ruokasalin lattialla, jolloin käytin tilaisuuden hyväksi ja nappasin hänestä kuvan. Ajattelin, että jollain tapaa tuon kuvan pohjalta maalaan tunnelmaan sopivan taulun jossain vaiheessa; ja nyt oli se hetki kun näyttelykin oli tulossa. Sittemmin tämä poika on kerinnyt jo asumaan Japanissa 5 vuotta perheensä kanssa, muuttaa takaisin Ranskaan ja aloittaa koulun. Japanissa asuessa perhe oli kasvanut vielä yhdellä pienellä konttaavalla pikkusiskolla.


Ensimmäinen maalikerros näytti tältä ja antoi suuntaa muistoistani kumpuavan tunnelman aikaan saamiseksi.

Sen jälkeen pohja- ja taustaväreiksi valitsin rauhallisen ja harmonisen ruskehtavan sävymaailman. Lisäksi taustalle tein öljy pastelleilla epämääräisiä kuvioita luomaan illuusiota vanhanaikaisesta tapettikuviosta. Linnassa oli kuviollinen, hyvin taitavasti tehty tammiparketti. Öljypastelleilla tein salmiakkiruudukon omaisia kuvioita lattiaan antamaan elävyyttä.


Sitten lisäsin pallon ja hyvin hyvin ohuesti piirtyvän piirongin (pallon yläpuolella) hennolla värillä. Piironkia tuskin erotta piirongiksi, mutta se väriläiskänä tasapainottaa teosta ja elävöittää taustaa. Sitten pojan vaatetus, kasvot ja muut yksityiskohdat olivat vuorossa; odottamani lopputuloksen ainekset olivat kasassa. Vielä piti saada teokseen vähän vaaleutta, sillä kirkasta ja vaaleaa oli myös linnan salongissa kuvanottohetkellä. Myös valo- ja varjokohtien viimeistelyä.


Teos on nähtävissä livenä Galleriassa 4-KUUS yli 40 muun teokseni ja Karitan 20 taitavasti paperista taiteltujen nukkien kanssa. Näyttely on siis yhdessä nukketaiteilija Karita Kansinin kanssa. Nuket ovat herkkiä, tunteita herättäviä ja ihastuttavia luomuksia, jotka kertovat omaa tarinaansa.

Näyttely on auki 29.10 - 24.11.2023

Galleria 4-KUUS
Uudenmaankatu 4-6, Helsinki
ti 10-16, ke-pe 11-17, la-su 12-16

Tervetuloa!



 


Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv