Siirry pääsisältöön

Tribuutti Picassolle kuvan ja kirjan yhdistelmänä

 

Pariisissa syyskuussa 2021, kävin Picasso -museossa, jossa otin tämän kuvan kuvasta. Ajattelin samalla jossain vaiheessa käyttäväni kyseistä kuvaa mallina jollekin teokselle. Sillä kertaa museossa oli typistetty Picasso-näyttely, joten teosten anti jäi vähäiseksi, valitettavasti. 

Seurasin vuosikaudet tämän taitajan tekemisiä, senkin jälkeen kun aika hänestä oli jättänyt. Erityisesti hänen maalaustaiteensa oli varsin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Olen käynyt katsomassa Picassosta tehdyn elokuvan (pääosassa Anthony Hopkins) ja katsonut kaikki mahdolliset hänestä tehdyt dokumentit, jotka käsiini olen saanut.

Syyskuussa 2021 kävin myös Avignonissa, josta ostin vaimoni kehoituksesta vanhan, jo kovasti sivuiltaan kellastuneen kirjan La Divine Maitresse - Jumalallinen rakastaja. Vaimoni ehdotti että käyttäisin kirjasta revittyjä sivuja teoksissa jotenkin. Kirja on julkaistu vuonna 1950.

Tammikuussa 2022 tutkiessani tämän kirjan sivuja eräänä päivänä, kun mietin seuraavan teoksen aihetta, löysin sivulta 72 lauseen, joka alkaa sanoilla 'Encore que se tet fut...' vapaasti käännettynä ' Vaikka hänen päänsä oli...'.

Samalla syttyi lamppu ja muistin ottamani kuvan Picassosta ja päätin toteuttaa kuvasta ja kirjan sivusta teoksen. Sitten katsoin milloin Picasso kuoli, se oli vuosi 1973. Kuinka ollakaan sivu, josta tuon mainitsemani lauseen löysin oli sivu 72 ja kääntöpuoli 73; selvä merkki siis jostain. Nyt en voinut muuta kuin iskeä kiinni aiheeseen, otin canvaksen esiin ja hahmottelin Picasson kasvoja canvakselle kuvasta. Sitten repäisin kyseisen sivun 72-73 kirjasta ja maalilla 'liimasin' sen canvakseen.

Teos valmistuttuaan oli esillä näyttelyssä Loviisassa Tullisillan Kotigalleriassa helmikuussa 2022, josta se löysin tiensä sitten onnellisen uuden omistajan kotiin Espooseen. 

Kiitos Tullisillan Kotigalleria ja Päivi. Kiitos taiteeni tukijat F & M W

Picasson elämästä lähemmin kiinnostuneille suosittelen luettavaksi kirjaa 'Life with Picasso', jonka on kirjoittanut Françoise Gilot yhdessä Carlton Laken kanssa. Kirja kertoo Françoisen ja Picasson yhteisestä kymmenestä vuodesta. He olivat rakastavaisia, läheisiä työtovereita ja Françoisesta tuli äiti kahdelle lapselle, Claudelle ja Palomalle. Kirja kertoo varsin värikkäästi heidän yhteisestä elämästään ja siitä kuinka Picasson kanssa, hänen vaikean luonteensa takia, ei aina ollut helppoa.


Päivitys 3.4.2023
Teoksen omistaja oli tämän kevään aikana kehystänyt näyttävillä ja mielestäni erinomaisilla ja vaikuttavilla kehyksillä. Se sai aivan uuden elämän - kiitos!






Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty