Siirry pääsisältöön

Tribuutti Picassolle kuvan ja kirjan yhdistelmänä

 

Pariisissa syyskuussa 2021, kävin Picasso -museossa, jossa otin tämän kuvan kuvasta. Ajattelin samalla jossain vaiheessa käyttäväni kyseistä kuvaa mallina jollekin teokselle. Sillä kertaa museossa oli typistetty Picasso-näyttely, joten teosten anti jäi vähäiseksi, valitettavasti. 

Seurasin vuosikaudet tämän taitajan tekemisiä, senkin jälkeen kun aika hänestä oli jättänyt. Erityisesti hänen maalaustaiteensa oli varsin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Olen käynyt katsomassa Picassosta tehdyn elokuvan (pääosassa Anthony Hopkins) ja katsonut kaikki mahdolliset hänestä tehdyt dokumentit, jotka käsiini olen saanut.

Syyskuussa 2021 kävin myös Avignonissa, josta ostin vaimoni kehoituksesta vanhan, jo kovasti sivuiltaan kellastuneen kirjan La Divine Maitresse - Jumalallinen rakastaja. Vaimoni ehdotti että käyttäisin kirjasta revittyjä sivuja teoksissa jotenkin. Kirja on julkaistu vuonna 1950.

Tammikuussa 2022 tutkiessani tämän kirjan sivuja eräänä päivänä, kun mietin seuraavan teoksen aihetta, löysin sivulta 72 lauseen, joka alkaa sanoilla 'Encore que se tet fut...' vapaasti käännettynä ' Vaikka hänen päänsä oli...'.

Samalla syttyi lamppu ja muistin ottamani kuvan Picassosta ja päätin toteuttaa kuvasta ja kirjan sivusta teoksen. Sitten katsoin milloin Picasso kuoli, se oli vuosi 1973. Kuinka ollakaan sivu, josta tuon mainitsemani lauseen löysin oli sivu 72 ja kääntöpuoli 73; selvä merkki siis jostain. Nyt en voinut muuta kuin iskeä kiinni aiheeseen, otin canvaksen esiin ja hahmottelin Picasson kasvoja canvakselle kuvasta. Sitten repäisin kyseisen sivun 72-73 kirjasta ja maalilla 'liimasin' sen canvakseen.

Teos valmistuttuaan oli esillä näyttelyssä Loviisassa Tullisillan Kotigalleriassa helmikuussa 2022, josta se löysin tiensä sitten onnellisen uuden omistajan kotiin Espooseen. 

Kiitos Tullisillan Kotigalleria ja Päivi. Kiitos taiteeni tukijat F & M W

Picasson elämästä lähemmin kiinnostuneille suosittelen luettavaksi kirjaa 'Life with Picasso', jonka on kirjoittanut Françoise Gilot yhdessä Carlton Laken kanssa. Kirja kertoo Françoisen ja Picasson yhteisestä kymmenestä vuodesta. He olivat rakastavaisia, läheisiä työtovereita ja Françoisesta tuli äiti kahdelle lapselle, Claudelle ja Palomalle. Kirja kertoo varsin värikkäästi heidän yhteisestä elämästään ja siitä kuinka Picasson kanssa, hänen vaikean luonteensa takia, ei aina ollut helppoa.


Päivitys 3.4.2023
Teoksen omistaja oli tämän kevään aikana kehystänyt näyttävillä ja mielestäni erinomaisilla ja vaikuttavilla kehyksillä. Se sai aivan uuden elämän - kiitos!






Kommentit

Suosikit

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Pienen pojan maailmaa ihmettelevät tarinat

Pienen pojan tarina sai alunperin alkunsa Pariisissa, yhdessä niistä monista kauniista puistoista, joita Pariisissa on. Oli syksyn puoliväli 2021 meneillään ja kyseinen poika juoksenteli puistossa ihmetellen erilaisia asioita; niin puistossa kuin sen ympäristössäkin. Sain ikuistettua pojan kameralla. En silloin vielä tiennyt mitä kuva-aihiolla teen ja miten sitä käytän, mutta nyt hän esiintyy jo kolmessa teoksessa. Voisiko sitä jo kutsua jonkinlaiseksi sarjaksi. Sarjan ensimmäinen teos valmistui jo aikaisin keväällä 2022. Teos oli matkalla syksyllä pidettävään näyttelyyn Galleria FOGGAssa. Irronnutta ilmapalloaan ihmetellessä, pojalla on kenties ajatuksissa suuret haaveet elämästä ja sen ihmeistä; yksi niistä on leijaileva ilmapallo ja mihin se on matkalla. Teos sai nimen 'Haaveitako vain' - 50x40cm. Teos löysi näyttelystä tiensä uuteen kotiin. Tästä teoksesta olen jo  aiemmin  erillisen jutun ja sen taustat kertonut 'Kaunein asia elämässä  on rakkaus-teos' blogi-kirjoi...

Opettamisen riemua - onnistumisen iloa

Eräänä tammikuun päivänä soi puhelin. Toisessa päässä kysyttiin kiinnostaisiko minua ryhtyä opettajaksi; olin äimän käkenä ja isona kysymysmerkkinä ja samalla salaa innoissani.   Itä-Helsingin Taideseuran järjestämälle Akryylimaalauksen perusteet -kurssille etsittiin sopivaa opettajaa ja he kysyivät minulta kiinnostustani asiaan. Ensin oli suuri epäusko - minäkö? Ja samalla tietyllä tapaa tunsin itseni otetulta ja kysymys tuntui itseasiassa tosi hyvältä. Päivän harkittuani vastasin kyllä kiinnostaa! Kurssi alkoi tammikuun 22. päivä, ilmassa oli jännitystä. Olin valmistellut powerpoint-esityksen ensimmäiseen kertaan. Kävin esityksessä läpi akryylimaalauksen perusteita, väriympyrää, välineitä, maaleja ja yleisellä tasolla tyylejä ja erilaisia toteutustapoja.  Ensimmäisen kerran aiheeksi valitsin maiseman, jota kukin toteutti omalla tavallaan. Kiersin katsomassa ja antamassa tarvittaessa tukea ja ohjeita. Olin otettu siitä innosta millä oppilaat kävivät aiheen kimppuun. Olin myös...