Siirry pääsisältöön

Tribuutti Picassolle kuvan ja kirjan yhdistelmänä

 

Pariisissa syyskuussa 2021, kävin Picasso -museossa, jossa otin tämän kuvan kuvasta. Ajattelin samalla jossain vaiheessa käyttäväni kyseistä kuvaa mallina jollekin teokselle. Sillä kertaa museossa oli typistetty Picasso-näyttely, joten teosten anti jäi vähäiseksi, valitettavasti. 

Seurasin vuosikaudet tämän taitajan tekemisiä, senkin jälkeen kun aika hänestä oli jättänyt. Erityisesti hänen maalaustaiteensa oli varsin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Olen käynyt katsomassa Picassosta tehdyn elokuvan (pääosassa Anthony Hopkins) ja katsonut kaikki mahdolliset hänestä tehdyt dokumentit, jotka käsiini olen saanut.

Syyskuussa 2021 kävin myös Avignonissa, josta ostin vaimoni kehoituksesta vanhan, jo kovasti sivuiltaan kellastuneen kirjan La Divine Maitresse - Jumalallinen rakastaja. Vaimoni ehdotti että käyttäisin kirjasta revittyjä sivuja teoksissa jotenkin. Kirja on julkaistu vuonna 1950.

Tammikuussa 2022 tutkiessani tämän kirjan sivuja eräänä päivänä, kun mietin seuraavan teoksen aihetta, löysin sivulta 72 lauseen, joka alkaa sanoilla 'Encore que se tet fut...' vapaasti käännettynä ' Vaikka hänen päänsä oli...'.

Samalla syttyi lamppu ja muistin ottamani kuvan Picassosta ja päätin toteuttaa kuvasta ja kirjan sivusta teoksen. Sitten katsoin milloin Picasso kuoli, se oli vuosi 1973. Kuinka ollakaan sivu, josta tuon mainitsemani lauseen löysin oli sivu 72 ja kääntöpuoli 73; selvä merkki siis jostain. Nyt en voinut muuta kuin iskeä kiinni aiheeseen, otin canvaksen esiin ja hahmottelin Picasson kasvoja canvakselle kuvasta. Sitten repäisin kyseisen sivun 72-73 kirjasta ja maalilla 'liimasin' sen canvakseen.

Teos valmistuttuaan oli esillä näyttelyssä Loviisassa Tullisillan Kotigalleriassa helmikuussa 2022, josta se löysin tiensä sitten onnellisen uuden omistajan kotiin Espooseen. 

Kiitos Tullisillan Kotigalleria ja Päivi. Kiitos taiteeni tukijat F & M W

Picasson elämästä lähemmin kiinnostuneille suosittelen luettavaksi kirjaa 'Life with Picasso', jonka on kirjoittanut Françoise Gilot yhdessä Carlton Laken kanssa. Kirja kertoo Françoisen ja Picasson yhteisestä kymmenestä vuodesta. He olivat rakastavaisia, läheisiä työtovereita ja Françoisesta tuli äiti kahdelle lapselle, Claudelle ja Palomalle. Kirja kertoo varsin värikkäästi heidän yhteisestä elämästään ja siitä kuinka Picasson kanssa, hänen vaikean luonteensa takia, ei aina ollut helppoa.


Päivitys 3.4.2023
Teoksen omistaja oli tämän kevään aikana kehystänyt näyttävillä ja mielestäni erinomaisilla ja vaikuttavilla kehyksillä. Se sai aivan uuden elämän - kiitos!






Kommentit

Suosikit

Vuosi vaihtui - mitä seuraavaksi

Vuosi vaihtui. Melko vilkas ja tapahtumarikas vuosi 2023 takana. Oman taiteen tekemisen kautta tapahtui suhteellisen paljon niin näyttelyiden kuin tilaustöidenkin osalta. Välillä tuntui, ettei muuta paljon ehdikään.  Henkilökohtaisesti isoimpaan näyttelyyn valmistautuminen otti todella paljon aikaa, mutta ilman kiirettä. 50 taulua valmistui loka-marraskuussa pidettävää näyttelyä varten hyvissä ajoin. Näyttelyn pidimme yhdessä nukketaiteilija Carita Kansinin kanssa. Caritalla oli näyttelyssä esillä parikymmentä ihastuttavaa nukkea. Tapahtumapaikkana toimi Galleria 4-Kuus Uudenmaankadulla.  Ihmiset löysivät hyvin galleriaan ja myytyäkin saimme ihan mukavasti, kiitos siitä kaikille taulun tai nuken ostajille. Näyttely omasta mielestämme sujui sen verran hyvin, että päätimme toistaa yhteisnäyttelyn parin vuoden kuluttua; ja niinpä varasimme saman galleriatilan 25.10 - 21.11.2025 näyttelyämme varten. Tänä vuonna tekemisessä on kolme asiaan, johon keskityn vähemm än näyttelyitä mate...

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän h...

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...