Miten minusta tuli kuvataitelija

 

Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias)

Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen?

Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia. 

Lyijykynäharjoitus

   Vesiväriteos, harjoitelma

Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää.

Vesiväriteos, osa isommasta teoksesta

Maalatessani taas sieluni seuraa käden liikkeitä, kuinka pensseli tekee työtään käden ohjaamana. Tunne on valtavan hieno, itse en aina ymmärrä mitä tapahtuu, se vain tapahtuu. Sitä tunnetta olen halunnut toistaa kerta toisensa jälkeen. Tunnelma on vapaampi ja maalaaminen sallii enemmän virheliikkeitä, jotka voi helpommin korjata. Maalaamisenkin osalta on paljoin kehitysalueita ja kehitettävää.

Nuorena seurasin paljon mm. Dalin, Picasson ja monien muiden ulkomaisten taiteilijoiden tekemisiä, sekä suomalaisia kuten Edelfelt, Järnefelt, Scherjbeck, Särestöniemi, Ilkka Lammi ja monia monia muita, vain nähdäkseni erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa.

Tussipiirros, harjoitelma

Elämä kuljettaa, ajattelin. Olen aina halunnut nähdä elämässä mahdollisuuksia ja onnistumisia, toki pettymyksiäkin on tullut sillä ne kuuluvat elämään. Haluan jatkossakin nähdä maailmassa kaunista, hyvää ja kiehtovaa ja toivoa toisille hyvää. Haluan luoda ihmisille tunnelmia, antaa palasia omasta maailmastani, kenties mielleyhtymiä omaan elämään, muistoja.

Tussipiirros, harjoitelma

Taide ja intohimo taiteeseen ja maalaamiseen on kannatellut minua kuin meri venettä. Tuki ja kannustus tekemiseen tuli aina lapsuuden perheessä vanhemmilta ja nykyisin omalta perheeltäni. 

Avain kehitykselle minusta on ollut jatkuva sitoutuminen ja halu oppia erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa, uteliaisuus - mieli avoimena. Intohimo tekemiseen on ollut erinomainen lisä.

Olen syntynyt lahjan kanssa, ja jos en olisi, niin saisin varmasti jotain muuta hyvää jossain matkan varrella ja missä olen hyvä. Sitä ei pidä pitää kuitenkaan itsestäänselvyytenä.

Saatua lahjaa ei kannata pettää ja jos sen jättää käyttämättä, pettää itsensä ja se olisi surullista.

Tämä teoksen, Rakkauden puisto, tein veljelleni 70-vuotis lahjaksi, akryylimaalaus

Hyvä teos hymyilyttää, itkettää, naurattaa, herättää muistoja, kysyy kysymyksiä – tai on yksinkertaisesti äärettömän kaunis. Jos joku teokseni herättää katsojassa tunteen, olen mielestäni onnistunut ja kannustaa minua jatkamaan, siihen pyrin.

Vakavamman ja jatkuvan maalaamiseni aloitin vuonna 2018 eläkkeelle jäätyäni. Tekniikaksi valikoitui sattumien kautta akryylimaalaus. Sattumien kautta myös syntyivät ensimmäiset näyttelyt, joita tässä menneinä vuosina on ollut ihan mukavasti.

Taulut saatavat kummuta jostakin salaperäisestä sielun silmäkkeestä, antautumisesta tilanteen vietäväksi. Jos hyvin sattuu, kuten usein sattuukin, kokonaisuus alkaa hahmottua. Joskus ei tarvitse kuin istua alas ja aloittaa. Joskus mielessä pyörii jokin tietty väri, tartun siihen, levitän kankaalle ja annan sen viedä minua eteenpäin. Sitten jossain vaiheessa taululle ilmestyy henki, sille tunteelle  tarvitsee vain avata ovi. 

Seuraava isompi näyttelyni on yhdessä nukketaiteilija Carita Kansinin kanssa tulevana loka-marraskuuna 

 

28.10 - 24.11.2023, 

Galleria 4-Kuus, 

Uudenmaankatu 4-6, Helsinki