Chaplin sykkii sydämessäni edelleen

Otteita Peter von Baghin kirjoittamasta kirjasta - Elokuvan historia

"Charles Chaplin lienee vuosisatamme tunnetuin ihminen. Hänestä on kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään elokuvantekijästä. Näistäkin syistä hän on elokuvan historian tunnetuin suuri tuntematon."

"Charles Chaplinin omaelämänkerrasta olemme voineet lukea sykähdyttäviä rivejä Lontoossa vietetystä lapsuudesta, jonka puitteet tuovat mieleen Dickensin romaanit. Köyhyyden ja osaamattomuuden kokemus tuntuu kaikissa Chaplinin töissä."

"Katujen ja orpokotien kasvatti nousi parrasvaloihin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana ja liittyi nuorena Fred Karnon varieteeryhmään, jonka mukana siirtyi Yhdysvaltoihin vuonna 1910."

Chaplin on kiehtonut minua aivan pienestä pojasta lähtien, eikä varmaan yhtäkään hänen elokuvaansa ole minulta jäänyt näkemättä. Elokuvien kulkurihahmossa oli jotain todella koskettavaa ja viehättävää pienen pojan mielessä; ja on vieläkin. Väärin ymmärrettynä ja kohdeltuna niin tosi elämässä kuin elokuviensa kulkurihamonakin; hän sai minun sympatiat vahvasti puolelleen jo tuolloin.

Halusin ikuistaa Chaplinista oman versioni. Elokuvasta Kultakuume, 1925, poimin kuvan, josta maalasin itselleni oman Chaplinin.

Tässä hahmotelman ja pari ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tulos. Lisäksi struktuuria antamaan olen levittänyt Goldenin Paste Fiber'ia, sitä näkyy erityisesti Chaplinin hatussa, hiuskiehkuroissa , kulmakarvojen kohdalla, viiksissä, huulessa sekä revityn kirjansivun ympärillä. Revitty sivu on taas Avignonista ostetusta kirjasta. Avaamaltani sivulta löytyi yksi lauseen pätkä Le coeur battant eli Sykkivä sydän, joka tuli teoksen nimeksi.

Le coeur battant - 60x80 cm

Osuva nimi kuvastaa myös edelleen omaa sykkivää sydäntäni Chaplinin töitä ja hänen loistavaa uraansa kohtaan.

Teos on esillä livenä seuraavan kerran

29.10 - 24.11.2023

Galleria 4-Kuus

Uudenmaankatu 4-6, Helsinki

Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019, en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Miten minusta tuli kuvataitelija

Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia. Lyijykynäharjoitus Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta, saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä. Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty

Juha Tikanoja

Hae tästä blogista