Chaplin sykkii sydämessäni edelleen

Otteita Peter von Baghin kirjoittamasta kirjasta - Elokuvan historia

"Charles Chaplin lienee vuosisatamme tunnetuin ihminen. Hänestä on kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään elokuvantekijästä. Näistäkin syistä hän on elokuvan historian tunnetuin suuri tuntematon."

"Charles Chaplinin omaelämänkerrasta olemme voineet lukea sykähdyttäviä rivejä Lontoossa vietetystä lapsuudesta, jonka puitteet tuovat mieleen Dickensin romaanit. Köyhyyden ja osaamattomuuden kokemus tuntuu kaikissa Chaplinin töissä."

"Katujen ja orpokotien kasvatti nousi parrasvaloihin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana ja liittyi nuorena Fred Karnon varieteeryhmään, jonka mukana siirtyi Yhdysvaltoihin vuonna 1910."

Chaplin on kiehtonut minua aivan pienestä pojasta lähtien, eikä varmaan yhtäkään hänen elokuvaansa ole minulta jäänyt näkemättä. Elokuvien kulkurihahmossa oli jotain todella koskettavaa ja viehättävää pienen pojan mielessä; ja on vieläkin. Väärin ymmärrettynä ja kohdeltuna niin tosi elämässä kuin elokuviensa kulkurihamonakin; hän sai minun sympatiat vahvasti puolelleen jo tuolloin.

Halusin ikuistaa Chaplinista oman versioni. Elokuvasta Kultakuume, 1925, poimin kuvan, josta maalasin itselleni oman Chaplinin.

Tässä hahmotelman ja pari ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tulos. Lisäksi struktuuria antamaan olen levittänyt Goldenin Paste Fiber'ia, sitä näkyy erityisesti Chaplinin hatussa, hiuskiehkuroissa , kulmakarvojen kohdalla, viiksissä, huulessa sekä revityn kirjansivun ympärillä. Revitty sivu on taas Avignonista ostetusta kirjasta. Avaamaltani sivulta löytyi yksi lauseen pätkä Le coeur battant eli Sykkivä sydän, joka tuli teoksen nimeksi.

Le coeur battant - 60x80 cm

Osuva nimi kuvastaa myös edelleen omaa sykkivää sydäntäni Chaplinin töitä ja hänen loistavaa uraansa kohtaan.

Teos on esillä livenä seuraavan kerran

29.10 - 24.11.2023

Galleria 4-Kuus

Uudenmaankatu 4-6, Helsinki

Kommentit

Suosikit

Pieni tuulahdus runoutta elämäämme

Minua on aina kiinnostanut omien juttujen riimittely joko loppusoinnuilla tai ilman - omaa runoutta siis - maalaamisen lisäksi tietysti. Aloitan riimittelyn yleensä kirjoittamalla vain sanoja joita ajattelin kyseisen kohteen tai asian runossa käsittelevän. Olen kirjoittanut paljon erilaisia onnittelurunoja kaiken ikäisille - minusta se on hauskaa. Niinpä sain idean, että seuraavan näyttelyn jonkinlainen teema voisi olla runous. Tässä tapauksessa se tarkoittaa vain sitä, että kirjoitan jokaisesta tekemästäni teoksesta jonkun riimin joka siihen sopii. Näin samalla rakentuu näyttelyyn teosluettelo, joka teoskuvan tueksi kertoo siitä hiukan enemmän kenties; toki katsoja luo oman maailmansa katsottavan teoksen ympärille. Katsotaan kuinka tässä käy. Teosten suunnittelun ajattelin tällä kertaa toteuttaa tekemällä itselleni ns. storyboardin, jossa hahmottelen ideaa, teoksen kokoa ja muuta. Tähän asti se on toiminut varsin hyvin. Se on auttanut ja helpottanut teosten syntyä, kun on etukät...

Tunnelma rajalla - Idän pikajunassako?

Ostaessani keväällä Berliinistä kirjaa - The Spirit of the Border - en silloin vielä tiennyt mihin se johtaa. Ajatuksena oli kyllä hyödyntää kirjan sivuja taiteessa, mutta miten, missä ja minkä teoksen yhteydessä. Syyskuun 2022 näyttely lähestyi uhkaavasti ja teosten määrää oli kasvatettava, jotta valinnan mahdollisuuksia olisi riittävästi, eli mitkä ns. selviäisivät jatkoon ja näyttelyyn. Kaivaessani kuva-arkistoja, löysin naisesta kuvan, joka mystisesti katsoo alaviistoon - kuva sai aikaan tarvittavan reaktion. Selasin Berliinistä ostamaani kirjaa ja löysin mielestäni teokseen/tarinaan sopivat sivut ja sain ajatuksen kokonaisuudesta, inspiraatio syttyi. Hahmottelin naisen ja kiinnitin kirjansivut maalilla kankaalle, ajatuksissa jo samalla naisen ylle tulevan asun värin. Jollain tapaa ajatukseni pyörivät Agatha Christien kirjan pohjalta tehdyn elokuvan 'Idän pikajuna' ympärillä. Ne tunnelmat olivat syöpyneet mieleeni. Elokuvan olen nähnyt monet kerrat, myös uusimman version....

Näyttelyä kohti, yhden päivän fiilikset

25.8.2025 ajatuksia Musiikki - kappale It never goes away - soi taustalla. Se antaa hyvän fiiliksen ja kuvastaa sitä kuinka innoissani ja jännityksellä odotan tulevaa näyttelyä; inspiraatio piikki on ollut kohdillaan. Tulevan näyttelyn viimeinen teos on työn alla, jossa pikku poika katsoo ylöspäin. Varsinaista nimeä teoksella ei vielä ole; tulee aikanaan. Näyttelyn avajaiset on tasan kahden kuukauden kuluttua. Onhan ollut puristus, tunteiden heijastuksia elämästä, ihmisistä, merellisiä näkymiä, huikeita kohtaamisia. Näyttelyyn teoksia minulta on tulossa kaikkiaan 39 kappaletta, pieniä, isoja, eri kokoisia. Vaihdon iMac'n taustakuvan, maalaukseni Picassosta, viihtyi näytöllä peräti kolme vuotta, nyt siinä on tanssivat tytöt. Molemmat teokset aikanaan myytiin 2022 Loviisan Kotigallerian näyttelystä. Fiilikset tulevasta näyttelystä, keramiikkataitelija Mari Okkosen kanssa Galleria 4-Kuudessa, ovat odottavat, jännittävät ja mielenkiintoiset - saas nähdä mikä on vastaanotto - innolla...

Juha Tikanoja

Hae tästä blogista