Siirry pääsisältöön

Chaplin sykkii sydämessäni edelleen



Otteita Peter von Baghin kirjoittamasta kirjasta - Elokuvan historia

"Charles Chaplin lienee vuosisatamme tunnetuin ihminen. Hänestä on kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään elokuvantekijästä. Näistäkin syistä hän on elokuvan historian tunnetuin suuri tuntematon."

"Charles Chaplinin omaelämänkerrasta olemme voineet lukea sykähdyttäviä rivejä Lontoossa vietetystä lapsuudesta, jonka puitteet tuovat mieleen Dickensin romaanit. Köyhyyden ja osaamattomuuden kokemus tuntuu kaikissa Chaplinin töissä."

"Katujen ja orpokotien kasvatti nousi parrasvaloihin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana ja liittyi nuorena Fred Karnon varieteeryhmään, jonka mukana siirtyi Yhdysvaltoihin vuonna 1910."

Chaplin on kiehtonut minua aivan pienestä pojasta lähtien, eikä varmaan yhtäkään hänen elokuvaansa ole minulta jäänyt näkemättä. Elokuvien kulkurihahmossa oli jotain todella koskettavaa ja viehättävää pienen pojan mielessä; ja on vieläkin. Väärin ymmärrettynä ja kohdeltuna niin tosi elämässä kuin elokuviensa kulkurihamonakin; hän sai minun sympatiat vahvasti puolelleen jo tuolloin.

Halusin ikuistaa Chaplinista oman versioni. Elokuvasta Kultakuume, 1925, poimin kuvan, josta maalasin itselleni oman Chaplinin. 

Tässä hahmotelman ja pari ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tulos. Lisäksi struktuuria antamaan olen levittänyt Goldenin Paste Fiber'ia, sitä näkyy erityisesti Chaplinin hatussa, hiuskiehkuroissa , kulmakarvojen kohdalla, viiksissä, huulessa sekä revityn kirjansivun ympärillä. Revitty sivu on taas Avignonista ostetusta kirjasta. Avaamaltani sivulta löytyi yksi lauseen pätkä Le coeur battant eli Sykkivä sydän, joka tuli teoksen nimeksi. 



Le coeur battant - 60x80 cm

Osuva nimi kuvastaa myös edelleen omaa sykkivää sydäntäni Chaplinin töitä ja hänen loistavaa uraansa kohtaan.

Teos on esillä livenä seuraavan kerran
29.10 - 24.11.2023
Galleria 4-Kuus
Uudenmaankatu 4-6, Helsinki












Kommentit

Suosikit

Muistojen pauloissa

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa...

Pienen pojan maailmaa ihmettelevät tarinat

Pienen pojan tarina sai alunperin alkunsa Pariisissa, yhdessä niistä monista kauniista puistoista, joita Pariisissa on. Oli syksyn puoliväli 2021 meneillään ja kyseinen poika juoksenteli puistossa ihmetellen erilaisia asioita; niin puistossa kuin sen ympäristössäkin. Sain ikuistettua pojan kameralla. En silloin vielä tiennyt mitä kuva-aihiolla teen ja miten sitä käytän, mutta nyt hän esiintyy jo kolmessa teoksessa. Voisiko sitä jo kutsua jonkinlaiseksi sarjaksi. Sarjan ensimmäinen teos valmistui jo aikaisin keväällä 2022. Teos oli matkalla syksyllä pidettävään näyttelyyn Galleria FOGGAssa. Irronnutta ilmapalloaan ihmetellessä, pojalla on kenties ajatuksissa suuret haaveet elämästä ja sen ihmeistä; yksi niistä on leijaileva ilmapallo ja mihin se on matkalla. Teos sai nimen 'Haaveitako vain' - 50x40cm. Teos löysi näyttelystä tiensä uuteen kotiin. Tästä teoksesta olen jo  aiemmin  erillisen jutun ja sen taustat kertonut 'Kaunein asia elämässä  on rakkaus-teos' blogi-kirjoi...

Opettamisen riemua - onnistumisen iloa

Eräänä tammikuun päivänä soi puhelin. Toisessa päässä kysyttiin kiinnostaisiko minua ryhtyä opettajaksi; olin äimän käkenä ja isona kysymysmerkkinä ja samalla salaa innoissani.   Itä-Helsingin Taideseuran järjestämälle Akryylimaalauksen perusteet -kurssille etsittiin sopivaa opettajaa ja he kysyivät minulta kiinnostustani asiaan. Ensin oli suuri epäusko - minäkö? Ja samalla tietyllä tapaa tunsin itseni otetulta ja kysymys tuntui itseasiassa tosi hyvältä. Päivän harkittuani vastasin kyllä kiinnostaa! Kurssi alkoi tammikuun 22. päivä, ilmassa oli jännitystä. Olin valmistellut powerpoint-esityksen ensimmäiseen kertaan. Kävin esityksessä läpi akryylimaalauksen perusteita, väriympyrää, välineitä, maaleja ja yleisellä tasolla tyylejä ja erilaisia toteutustapoja.  Ensimmäisen kerran aiheeksi valitsin maiseman, jota kukin toteutti omalla tavallaan. Kiersin katsomassa ja antamassa tarvittaessa tukea ja ohjeita. Olin otettu siitä innosta millä oppilaat kävivät aiheen kimppuun. Olin myös...