Kiitollisena isäni jalanjäljillä

 

Heikki Tikanoja 😍

28.12.1919 -  21.12.2012

Usein nuorempana mietin mistä innostukseni ja kiinnostukseni tulivat piirtämiseen ja maalaamiseen sekä näyttelemiseen. Varmasti osa on saatu geeneissä. Näytteleminen osaltani jäi hyvin hyvin vähäiseksi, enimmäkseen haaveeksi. Piirtämässä ja maalaamassa muistan itseni paremmin kuin koululäksyjeni parissa. Into oppia piirtämään paremmin ja paremmin oli niin kova.

Isäni Heikki oli taiteilija ja musiikinharrastaja. Normaali arkityö kuitenkin otti oman tilansa täysipainoiselta taiteen tekemiseltä ennen eläkeikää. Kuorolaulu ja erityisesti pianonsoitto olivat musiikkiharrastuksista rakkaimpia. Myös näytteleminen oli tuttua; sitä hän harrasti Vaasan englanninkielisessä harrastelijateatterissa. Kotona ollessaan hän lähes aina piirteli jotain, enimmäkseen lyijykynällä, teki ristikoita tai soitti pianoa. 

Isäni täyttäessä 63 vuotta ja jäädessään eläkkeelle me lapset ostimme hänelle lahjaksi starttipaketin maalausharrastuksen aloitamiselle (öljyvärejä, pensseleitä, maalaustelineen, yhden canvaksen ja joitain muita tarpeellisia välineitä). Muistaakseni ensimmäinen hänen tekemänsä teos öljyväreillä oli muotokuva hänen omasta äidistään, meille rakkaasta Anni-mummusta.

Tässä hän on näyttelijän hommissa Vaasassa, toinen vasemmalta.

Tässä hänellä on menossa toinen tai kolmas työnsä, jossa kohteena oli Loviisassa sijaitsevan kesäpaikkamme saunarakennus ja sen ympäristö.

Öljyvärimaalamisen jälkeen hän kokeili myös muita tekniikoita kuten pastellivärejä. Pastelliväreistä muodostui hänelle ehkä tärkein ja suosituin tekniikka, ainakin mitä töiden määrään tulee. Pastellitöitä löytyy hänen omasta kodistaan sekä jokaisen lapsen kotoa useampia. Alla on esimerkkinä neljä hänen pastellityötään; jokainen näistä töistä on herkkä omalla tavallaan.

Myöhemmässä vaiheessa hän kokeili monenlaisia muitakin tekniikoita ja tapoja pastelliliitujen ja öljyvärien lisäksi kuten vesivärit, taidegrafiikka, hiili, kuvanveisto. Hän osallistui monille erilaisille kesäkursseille, joista hän tuli aina yhtä innostuneena takaisin. Yksin hänen opettajistaan oli mm. taitelija Artti Pohjanheimo, joka parhaiten tunnetaan muotokuvistaan.

Tässä yksi esimerkki hänen vesiväritöistään. Tämän sain 50-vuotislahjaksi häneltä, joka nyt on olohuoneeni seinällä. Ihailen sitä päivittäin. Alla myös hiilellä piirretty hahmotelma aiheesta. Valitettavasti itse taulun värit eivät välity oikein tässä kuvassa. Talvimaiseman tunnelma on kuitenkin minusta käsinkosketeltava livenä, tunnen jopa pakkasen purevan kiristyksen korvanlehdillä sitä katsoessani.

Vuonna 2000 hän teki meille lapsille taidegrafiikka -sarjan. Tätä sarjaa hän teki vain viisi painosta, yhden itselleen ja muut lapsille. Aiheet olivat hyvin rakkaita hänelle henkilökohtaisesti, etenkin Purjevene. Purjehdusta hän varsinkin Vaasassa  nuoruudessaan harrasti paljon ja myöhemmin aina kun se oli mahdollista. Linnut olivat viimeisinä vuosina lajista riippumatta suuren kiinnostuksen kohde. Ovet ja niiden monimuotoisuus etenkin vanhoissa maalaistaloympäristöissä olivat mielenkiintoinen kohde. Ja sitten meidän edesmennyt kissamme Sylvester on myös ikuistettu meille lapsille muistoksi.

Näistä grafiikkatöistä ehdoton henkilökohtainen suosikkini on Ovi.

Oli suuri ilo ja kunnia seurata hänen tekemistään ja edistymistään vuosien varrella. Ihailin hänen tyyliään.

Isältäni opin  paljon, kuunnellen, keskustellen ja seuraten; nyt kiitollisena isäni jalanjäljillä. Taide on jokapäiväistä elämääni ja osa minua; olen onnellinen siitä.

Hän oli HOT (Heikki Olavi Tikanoja), nimimerkki, jolla hän merkitsi teoksensa.