Siirry pääsisältöön

Kiitollisena isäni jalanjäljillä

 

Heikki Tikanoja 😍
28.12.1919 -  21.12.2012

Usein nuorempana mietin mistä innostukseni ja kiinnostukseni tulivat piirtämiseen ja maalaamiseen sekä näyttelemiseen. Varmasti osa on saatu geeneissä. Näytteleminen osaltani jäi hyvin hyvin vähäiseksi, enimmäkseen haaveeksi. Piirtämässä ja maalaamassa muistan itseni paremmin kuin koululäksyjeni parissa. Into oppia piirtämään paremmin ja paremmin oli niin kova.

Isäni Heikki oli taiteilija ja musiikinharrastaja. Normaali arkityö kuitenkin otti oman tilansa täysipainoiselta taiteen tekemiseltä ennen eläkeikää. Kuorolaulu ja erityisesti pianonsoitto olivat musiikkiharrastuksista rakkaimpia. Myös näytteleminen oli tuttua; sitä hän harrasti Vaasan englanninkielisessä harrastelijateatterissa. Kotona ollessaan hän lähes aina piirteli jotain, enimmäkseen lyijykynällä, teki ristikoita tai soitti pianoa. 

Isäni täyttäessä 63 vuotta ja jäädessään eläkkeelle me lapset ostimme hänelle lahjaksi starttipaketin maalausharrastuksen aloitamiselle (öljyvärejä, pensseleitä, maalaustelineen, yhden canvaksen ja joitain muita tarpeellisia välineitä). Muistaakseni ensimmäinen hänen tekemänsä teos öljyväreillä oli muotokuva hänen omasta äidistään, meille rakkaasta Anni-mummusta.

Tässä hän on näyttelijän hommissa Vaasassa, toinen vasemmalta.

Tässä hänellä on menossa toinen tai kolmas työnsä, jossa kohteena oli Loviisassa sijaitsevan kesäpaikkamme saunarakennus ja sen ympäristö.

Öljyvärimaalamisen jälkeen hän kokeili myös muita tekniikoita kuten pastellivärejä. Pastelliväreistä muodostui hänelle ehkä tärkein ja suosituin tekniikka, ainakin mitä töiden määrään tulee. Pastellitöitä löytyy hänen omasta kodistaan sekä jokaisen lapsen kotoa useampia. Alla on esimerkkinä neljä hänen pastellityötään; jokainen näistä töistä on herkkä omalla tavallaan.





Myöhemmässä vaiheessa hän kokeili monenlaisia muitakin tekniikoita ja tapoja pastelliliitujen ja öljyvärien lisäksi kuten vesivärit, taidegrafiikka, hiili, kuvanveisto. Hän osallistui monille erilaisille kesäkursseille, joista hän tuli aina yhtä innostuneena takaisin. Yksin hänen opettajistaan oli mm. taitelija Artti Pohjanheimo, joka parhaiten tunnetaan muotokuvistaan.

Tässä yksi esimerkki hänen vesiväritöistään. Tämän sain 50-vuotislahjaksi häneltä, joka nyt on olohuoneeni seinällä. Ihailen sitä päivittäin. Alla myös hiilellä piirretty hahmotelma aiheesta. Valitettavasti itse taulun värit eivät välity oikein tässä kuvassa. Talvimaiseman tunnelma on kuitenkin minusta käsinkosketeltava livenä, tunnen jopa pakkasen purevan kiristyksen korvanlehdillä sitä katsoessani.




Vuonna 2000 hän teki meille lapsille taidegrafiikka -sarjan. Tätä sarjaa hän teki vain viisi painosta, yhden itselleen ja muut lapsille. Aiheet olivat hyvin rakkaita hänelle henkilökohtaisesti, etenkin Purjevene. Purjehdusta hän varsinkin Vaasassa  nuoruudessaan harrasti paljon ja myöhemmin aina kun se oli mahdollista. Linnut olivat viimeisinä vuosina lajista riippumatta suuren kiinnostuksen kohde. Ovet ja niiden monimuotoisuus etenkin vanhoissa maalaistaloympäristöissä olivat mielenkiintoinen kohde. Ja sitten meidän edesmennyt kissamme Sylvester on myös ikuistettu meille lapsille muistoksi.









Näistä grafiikkatöistä ehdoton henkilökohtainen suosikkini on Ovi.

Oli suuri ilo ja kunnia seurata hänen tekemistään ja edistymistään vuosien varrella. Ihailin hänen tyyliään.

Isältäni opin  paljon, kuunnellen, keskustellen ja seuraten; nyt kiitollisena isäni jalanjäljillä. Taide on jokapäiväistä elämääni ja osa minua; olen onnellinen siitä.


Hän oli HOT (Heikki Olavi Tikanoja), nimimerkki, jolla hän merkitsi teoksensa.

Kommentit

Suosikit

Tarinaa näyttelyistäni - pelkoa, jännitystä, odotuksia ja isoja yllätyksiä

  Aloittaessani akryylimaaleilla maalaamisen 2019,  en missään vaiheessa ajatellut maalata saadakseni taulujani näyttelyihin tai esille ylipäätään, halusin vain maalata ja kokeilla. Maalasin onnesta, ilosta ja luomisen himosta. Omasta mielestäni akryylimaalit olivat sopiva tekniikka minulle tämän onnen, ilon ja muidenkin tunteiden sekä tapahtumien levittämiseen kankaille. Laitoin taulujani Facebook-sivulleni ja Instagramiin. Positiivinen palaute ja vastaanotto saivat minut hiukan hämilleni, mutta antoi uskoa maalaamisen jatkamiseen. Keväällä 2020 täysin puskista ystäväni Päivi Loviisasta ehdotti minulle näyttelyn pitämistä Loviisassa. En aivan ollut vakuuttunut asiasta - vielä. Ensimmäisen näyttelyn riputuspuuhissa 2020 Näyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat aina jännittäneet, etenkin niistä ensimmäinen. Kun ei ollut kokemusta, ei tiennyt mitä odottaa, ajatukset velloivat epätoivon ja 'en mä sittenkään' -ajatusten välillä ensimmäisen näyttelyni kynnyksellä. Onneksi ystäväni

Miten minusta tuli kuvataitelija

  Itsestäni piirretty kuva valokuvasta (kuvanottohetkellä olin noin 3-vuotias) Kun katson vuosia taaksepäin, mitä näen? Äärimmäisen innokkaan, kokeilun haluisen nuoren miehen alun, joka halusi luoda. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut minkäänlaisia ajatuksia tai suunnitelmia vakavammasta tekemisestä. Piirtelin omaksi ilokseni lähes päivittäin ja maalasin vesiväreillä. Innostuksen sai aikaan aina joku idea joko näkemästäni kuvasta tai asiasta, ihmisen ilmeestä. Edessä on ollut varsin pitkä tie. Matkan varrella on syntynyt myös todella paljon suttupaperia eli epäonnistumisia.  Lyijykynäharjoitus    Vesiväriteos, harjoitelma Kaiken alku itselleni on ollut piirtäminen, sen oppiminen ja kehittäminen, sille tasolle kuin vain itsenäisesti pystyin. Vanhempani ostivat minulle lahjaksi kirjan 'Opi piirtämään', jota ahkerasti sitten tutkin ja siitä opiskelin erilaisia piirtämisen saloja. Yritän edelleen kehittää piirtämistäni, en ole siinä omasta mielestäni lähelläkään riittävän hyvää. Vesiv

Hahmotelmasta lopputulokseen - tarinoita taulujen takana - mielenkiintoisia seikkailuja.

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty