Juha Tikanoja

  Jotenkin vanhemmiten sitä herkistyy muistelemaan mennyttä aikaa, lapsuutta, nuoruutta, tapahtumia vanhoja valokuvia selatessa. Kuva yllä on äitini pienenä tyttönä. Halusin välittää itselleni oman fiilikseni paperille tästä kuvasta. Kaikki muistot äidistäni ovat hyvin rakkaita. Hän valitettavasti menehtyi syöpään ollessani 22-vuotias, mutta muistan häntä ja ajattelen häntä lähes päivittäin hymy huulilla. Mustavalkoiset valokuvat antavat mahdollisuuden toteuttaa oma värimaailma teoksiin. Niitä olen nyt viimeaikoina tehnyt kaksi. 'Mennyt aika' ja 'Perhosen kosketus'. Molemmissa lähtökohtana oli mustavalkoinen valokuva, jotka toivat nuoruuden muistot pintaan, tunnelman ja sitä kautta värimaailman - väripaletin, jota halusin käyttää. 'Mennyt aika' kertoo minulle ehkä eniten äitini lapsuusajasta. Kuva ei tosin ole äidistäni, mutta hänen lapsuuden aikansa tunnelmasta. Äiti syntyi Petsamossa. Tuohon aikaan kuvan malliset takit lienevät olleen valmistettuja usein villa

  Bassiste entre les concerts - 120x100 cm Heräsin lauantai-aamuna melkoisen sumuiseen aamuun, kahdestakin syystä; perjantai ilta kapakassa oli vierähtänyt pitkäksi ja lauantai-aamun sää oli hengeltään harmaa. Kaikesta huolimatta mieleni täyttyi aurinkoisista ajatuksista; illalla on keikka, johon yllättäen sain kutsun mennä soittamaan, bändin vakituinen basisti oli sairastunut - olin onnekas ja onnellinen, sillä illan yhtye on alueella hyvin suosittu. Tämä oli hieno mahdollisuus päästä esiintymään Jazz Café Montparnasse' en, joka sijaitsi 5. kaupunginosassa.  Nyt oli pakko nousta ylös ja hieman tapailla bassoani. Bassoni tapailu oli aluksi hyvin varovaista ja jännityksen täyttämää epävarmuutta oli ilmassa. Olin saanut tekstiviestillä kutsun esittäneeltä bändin jäseneltä illan soittolistan - useimmat listalla olevat kappaleet olivat minulle ennestään jo tuttuja; ajattelin silti, että harjoitus tekisi mestarin. Nautin kevyen aamiaisen ja sen perään lounaan. Irroitin kielet soittimise

Vuosi vaihtui. Melko vilkas ja tapahtumarikas vuosi 2023 takana. Oman taiteen tekemisen kautta tapahtui suhteellisen paljon niin näyttelyiden kuin tilaustöidenkin osalta. Välillä tuntui, ettei muuta paljon ehdikään.  Henkilökohtaisesti isoimpaan näyttelyyn valmistautuminen otti todella paljon aikaa, mutta ilman kiirettä. 50 taulua valmistui loka-marraskuussa pidettävää näyttelyä varten hyvissä ajoin. Näyttelyn pidimme yhdessä nukketaiteilija Carita Kansinin kanssa. Caritalla oli näyttelyssä esillä parikymmentä ihastuttavaa nukkea. Tapahtumapaikkana toimi Galleria 4-Kuus Uudenmaankadulla.  Ihmiset löysivät hyvin galleriaan ja myytyäkin saimme ihan mukavasti, kiitos siitä kaikille taulun tai nuken ostajille. Näyttely omasta mielestämme sujui sen verran hyvin, että päätimme toistaa yhteisnäyttelyn parin vuoden kuluttua; ja niinpä varasimme saman galleriatilan 25.10 - 21.11.2025 näyttelyämme varten. Tänä vuonna tekemisessä on kolme asiaan, johon keskityn vähemm än näyttelyitä materiaalin j

  Unelmien ja tuntojen seuraaminen Luominen ja sen voima on annettu jokaiselle; jotkut hyödyntävät sitä, jotkut jäävät odottamaan. Tekninen taito ja osaaminen sekä omien mielikuvien saattaminen kankaalle on isojen ponnistusten takana. Aina ei ole selvää, että haluttua lopputulosta ei osaamisesta ja luomisvimmasta huolimatta saa aina aikaiseksi. Kehitettävää on valtavasti, opittavaa paljon, nälkä on kova. Harjoitus ja sinnikkyys palkitsevat. Muusikko istuu pianon ääreen ja alkaa hakea eri sointujen tai näppäilyjen avulla melodiaa, joka on kenties soinut päässä tai siitä on ollut vain orastava vihje tai soittaja tarttuu kitaraan ja eri sointuja kokeilemalla pääsee alkuun - luominen on alkanut.  Mielestäni maalaamisessa on lähes samankaltainen prosessi kuin säveltämisessä ja laulujen tekemisessä tietämättä tarkalleen musiikintekijöiden inspiraatio-prosesseista yhtään mitään.  Meillä jokaisella on oma salainen huoneensa, josta ammennamme luovuuden alkuja; on se sitten kirjoittamista, s

Oli vuosi 2018, Chateau L'Isle Marie, lähellä Picauvillen kylää Pohjois-Normandiassa. Vietin toista kesää peräkkäin ystäväni Emmanuelin omistamassa linnassa, mm. auttaen puiston ja puutarhan ja muussa linnan ylläpidossa, asioissa mitkä milloinkin vaativat korjausta tai muuten huomiota.  Vakituisen manageri pariskunnan ollessa lomalla pari viikkoa heinäkuussa, heitä tuurasi nelihenkinen ranskalainen, ihastuttava perhe. Heidän pienen poikansa iloinen tepastelu ja konttaus ikäisen tytön viiletys linnan salongissa ja muissa osissa oli välillä vauhdikasta - tilaa kun oli.  Eräänä iltapäivänä tämä pieni 3 vuotias poika seisoi yllättäen paikallaan ja hiljaa ruokasalin lattialla, jolloin käytin tilaisuuden hyväksi ja nappasin hänestä kuvan. Ajattelin, että jollain tapaa tuon kuvan pohjalta maalaan tunnelmaan sopivan taulun jossain vaiheessa; ja nyt oli se hetki kun näyttelykin oli tulossa. Sittemmin tämä poika on kerinnyt jo asumaan Japanissa 5 vuotta perheensä kanssa, muuttaa takaisin Ran

Vuosikaudet minulla on ollut erilaisia skitsi-kirjoja ja -vihkoja, joihin olen milloin mitäkin hahmotellut, tietämättä miten se toteutan, missä muodossa, millä tekniikalla ja milloin. Usein hahmotelmaa tehdessä mieleen ei piirry minkäänlaisia mielleyhtymiä tai kuvia lopputuloksesta,  saati sitten väreistä, ja joskus taas ajatus syntyy heti. Syntyneet ajatukset kirjaan ylös myöhempää tarvetta varten; tosin toteutusvaiheessa ylöskirjatut ajatukset voivat saada aivan uudenlaisen merkityksen. Kaikki tämä antaa ja lisää tekemiseen mielenkiintoa. Joskus muistiinpanot koskevat värejä, taustaa, asettelua tai jotain muuta, kenties jotain yksityiskohtaa. Myös mahdollista kankaan kokoa olen miettinyt usein, jos on ollut aavistus lopputuloksesta; silloin jo hahmottelen mielessäni muun muassa asettelua ja värejä.  Tässä tekstissä pureudun muutamiin teoksiin, joista on hahmotelma ja eri valmistusvaiheita. Valotan hiukan niiden syntytaustaa ja ideaa, jos sellaisia on ollut. Aina ei ole, vaan ne synty